Villiä vilskettä

Keräilinpä kuva-arkistoista kokoelman muksujen vaatteita, jotka on ommeltu talven aikana. Sovituskuvat on otettu enimmäkseen vauhdissa, jota tässä talossa riittää. Vanhin lapsista on ollut aina rauhallinen paikallaan leikkijä. Toinen on enimmän aikaa liikkeessä, joskin nykyään rauhoittuu välillä lukemaan Aku Ankkoja (siskojen kanssa olemmekin sitä mieltä, että Aku Ankalle voisi myöntää Nobelin rauhanpalkinnon ;)). Ja nuorin se vasta varsinainen tehopakkaus onkin. Hänkin saattaa kyllä asettua paikalleen ja olla hiljaa, mutta yleensä silloin on jotain luvatonta puuhaa menossa.

College-asu Verson puodin Matkalla-joustocollegesta ja mustasta joustocollegesta. Paidassa on hieman päällekkäin ristiin edestä menevä kaulus. Kaavana sovellettu Beagle boy. Kirjain applikoitu.

Housujen kaavana Star man.

Pikkuveljelle tein jo aiemmin samasta kankaasta Villikko-kaavan muunnoksella haalarin, joka on ollut kovassa käytössä.

Villikko-kaava on hyvin istuva, lahkeisiin tosin saa lisätä pituutta ja hihoista sitä voi vähentääkin. Ainakin meidän lapsen mittasuhteilla.

Testasin myös Minikrean jumpsuit-kaavaa. Aloituskuvassakin vilahtanut haalari näkyy vähän viitteellisenä, näissä kuvissa pikkuveli on siskon kaverina laskemassa piiloleikissä. 

Jätin tästäkin hupun pois, koska talvella ne ovat hankalia ulkovaatteiden alla. Ihan toimivalta kaavalta vaikuttaa, joskin jonkin verran leveä.

Piiloleikissä näkyvän villamekon ompelin tytölle ennen joulua, kun joulujuhlaa edeltävänä iltana hän ilmoitti, ettei ole mitään päällepantavaa. Kaavana muistaakseni Sirja-paitakaava.

Pupunen -kaavasta sovellettu heppapaita.

Little Lambilla tehty paita eläinkankaasta, jonka ostin viime keväänä Berliinistä viihtyisimmästä kangaskaupasta, jonka olen nähnyt. Tätä kangasta on käytetty säästeliäästi, kangas on hyvälaatuista ja kuosi miellyttää kovin minun silmääni.

Karhu-digiprintti on Eurokankaasta ja raitatrikoo Hilcon. Molemmat majailivat kaapissani pitkään, kunnes huomasin, että ne sopivat erinomaisesti yhteen. Kaavat Little Lamb ja Kisuliini.

Olen ommellut muutamia rooliasuja kaavalla, jonka kehittelin syksyllä. Kaava on tosi toimiva: helppo ommella ja sama koko käy hyvin ainakin 3-8 -vuotiaille.

Tässä kuvassa itse ommeltua on vain isoveljen laatikosta noudettu pipo. Meidän sisustukseemme ovat kuuluneet jo viimeisen puoli vuotta kumollaan olevat tuolit ja vieläkään ei niitä voi pystyyn jättää. Kaurahiutaleita on imuroitu lattialta aika usein, viimeksi tänään. Tämä tehopakkaus pitää huolta siitä, että täällä blogataan vain sunnuntaisin päiväuniaikaan :D. 

Päiväunet päättyivät, joten kiitos ja ensi kertaan!

Vartalotyyppi ja pukeutuminen / Renew Mama

Kototeko-Blogin Sanna aloitti Renew Mama -haastesarjan, jonka ensimmäinen haaste kuului seuraavasti: perehdy vartalotyyppiisi ja suunnittele vaate, joka pukee sinua.

Yritin kovasti perehtyä annettuihin linkkeihin, mutta tulin samaan tulokseen kuin joskus ennenkin: en oikein sovi mihinkään vartalotyyppiluokkaan. Lähimmäksi ehkä osuu kaareva H, mutta en ole siitäkään varma. Leveintä kohtaa kropassani edustavat selkeästi hartiat ja kapeinta vyötärö. Lantiotakin löytyy, joskin sen suhde vyötäröön on hiukan pienentynyt iän ja lastensaannin myötä. Jos minulla olisi pyöreyttä, olisin varmaan X-tyyppi. Mutta sitäpä ei ole.

En siis pysty suoraan hyödyntämään vartalotyypin mukaisia pukeutumisohjeita, mutta yleisperiaatteenahan niissä on, että tasapainotetaan kokonaisuutta. Itse näen oman kroppani kohdalla tämän niin, että hartioita en voi korostaa kovin paljon, kuten en myöskään vyötäröä, koska se taas korostaisi lantiota. Ratkaisuksi jää hillitty hartialinja, pehmennetty vyötärö ja niukahko alaosa. Toki nyt voi vähän rönsyilläkin, mutta tämä näyttää olevan toimiva perusasetelma.

Tunika on ommeltu Ottobren Suolampi-kaavalla. Kaava kaareutuu voimakkaasti kainaloiden alta helmaan ja kaaren ulkosyrjä rypytetään framilonilla. Oikeasti tämä on paitakaava, mutta minä testasin jo aiemmin tätä pitempänä mallina, kun ompelin erään ompeluryhmän omasta kankaasta itselleni tunikan.

Olen aiemmin vältellyt kovin tiukkoja pitkiä paitoja ja mekkoja, koska ne korostavat vyötärön ja lantion eroa. Vaikka aika onkin tasoittanut sitä, niin silti näyttää paremmalta, kun toisen sivun rypytys pehmentää vaikutelmaa.

Ylipäätään olen tullut siihen tulokseen, että aika suurella osalla naisihmisistä on vääristynyt kehonkuva. Omia piirteitä liioitellaan ja useimmat kuvittelevat itsensä paljon leveämmäksi kuin ovat. Itse tähän syyllistyn etunenässä: en ole meinannut edes tunnistaa itseäni näistä kuvista, kun olen aina ajatellut, että olen kovin suuriluinen ja leveä yksilö.

Tähän loppuun haluankin liittää Renew Mama -haasteeseen liittyvät alkusanat, 

jotka yritän itsekin muistaa: 

"Puhu itsestäsi kauniisti!"

Valitut palat, vai miten se meni?

Tänä kesänä ei ole ollut paljon ompeluaikaa eikä muutakaan vapaa-aikaa. Olemme urakoineet flunssien sairastamisen saralla ja tietysti vuorotellen, ettei ole paljon terveitä päiviä koko porukalla ollut. Nyt alkaa pienin olla entisellään kahden viikon valvontaputken jälkeen.

Tässäpä muutamia ihan alkukesästä ommeltuja, joista sattui kuva löytymään. 

Sekä pojan että minun mielestä yksi parhaita paitoja Beagle Boysta muunneltuna. 

 

Neulostakki aika paljon Ottobre 4/2012 jumppiksesta muokattuna. Näitä tein kaksi, toisen nuorimmaiselle ja toisen lahjaksi. Erittäin käteväksi käytössä todettu, sopii kaikkien vaatteiden kanssa.

Ja taskuhousut Noshin farkkucollegesta, suuntaa-antavana kaavana joku vanha sivusaumaton.

Keltaisten housujen kaveriksi sopii Kisuliinin kaavalla ommeltu pesukarhubody. Kankaan ostin Berliinin Stoff und Stil -kaupasta, joka oli muuten erityisen viihtyisä kangaskauppa.

Nämä kuvat on napattu vauhdissa kännykällä, mutta jospa näistä jotain näkisi.

Paratiisimaijoista taskumekko frillahihoilla, Flycatcherin muunnelma.

Merimieshenkinen hellemekko (joille ei ole tänä kesänä ollut tarvetta ainakaan ulkoilmassa) narutopin kaavasta muokattuna. Ankkuri silitysarkkia ja helmaröyhelö framilonilla rypytettyä interlockia (kätevä ratkaisu, kun interlock ei tarvitse huolittelua).  

 Ja samaa tyyliä paita, kaavana Mr. Bear.

Digivillitys

Nyt on nähty jo jonkin aikaa näitä digiprinttejä. Itse en varsinaisesti ole innostunut kuoseista, mutta laatu on näissä parempi kuin tavallisissa printtitrikoissa ja lapset tykkäävät. Nämä vaatteet ovat olleet jo hyvän aikaa käytössä, kun blogiteksti jäi odottamaan yhtä kuvaa. Eivät kyllä ole juuri pesuista kärsineet.

Itse ostin digiprinttikankaita Eurokankaasta. Sain lapset innostumaan kangaskauppaan lähdöstä, kun lupasin, että saavat valita itselleen jonkin kankaan, josta teen vaatteen.

Tyttö valitsi heppakankaan, kuinkas muuten. Siitä tein kellohelmaisen mekon ja pitkähihaisen paidan, jonka mallille en tiedä nimeä. Mekon yläosan kaavana Sirja-trikoopaita, helma tehty täyskellona ja huoliteltu rullapäärmeellä. Toimii joustocollegessa hyvin.

Tämän paidan kaavan olen piirtänyt jonkin valmispaidan pohjalta.

Keskimmäinen halusi kaupasta autokankaan ja siitä tein peruspaidan. Nämä kankaat vaativat rauhoittavaa osuutta, joka tulee nyt kaikissa mustista hihoista. Paidan kaavana Fall Basic.

Eläinkankaan valitsin ihan itse ja tein pojalle toisen peruspaidan. Hihojen trikoon kierrätin miehen vanhasta paidasta, kun mustat trikoot loppuivat kaikki.

 

Kangaslaihdutusta, osa 2: mekko, huppari ja paitoja

Tammikuun kangaslaihdutuksesta pulskistuivat eniten esikoisen ja keskimmäisen vaatekaapit.

Tytär sai talvimekon, jota toivoi jo jouluksi, mutta se jäi silloin tekemättä. Kaavana sama vanha raglankaava, pidemmällä ja kuminauhakujallisella helmalla ja tuplahihoilla.

 Prosessin alkuvaiheessa näytti uhkaavasti siltä, että tästä tulee yöpaidan näköinen ja meinasi jo motivaatiokin mennä. Mutta valenappilistalla ja tuplahihoilla saa ihmeitä aikaan ja lopputulos miellyttää itseäni kovasti. Mekon omistajakin oli oikein tyytyväinen.

 Lapset olivat mukana kangasvaihtareilla ja ihastuivat tähän kettujoustofroteeseen. Ompelin hupparit molemmille isommille, mutta toinen jäi kuvaamatta. Tämä isompi on tehty Pentagram -kaavalla muokattuna. Huppu on vuoritettu mustalla trikoolla.

Peruspaidat ovat aina tarpeen, tällä kertaa kamomillaheppa-trikoosta ja Sirja-kaavalla.

Pinkki kangas sai kaula-aukkoon ja hihansuihin joustopitsiviimeistelyn, varsin hempeä lopputulos.

3-vuotiaalle piti tehdä syntymäpäiväksi uusi paita. Ritarikangas oli heti paketista paljastuessaan menestys ja siitä se sitten tehtiin. Kaavana Mr. Bear.

 Kaava on kapoinen, sopiva hoikalle lapselle ja hyvin istuu tällekin kaverille.

Kangaslaihdutuksen tuloksia

Tammikuussa osallistuin paikallisen ompeluryhmän kangaslaihikseen ja tuli sitten aika paljon ommeltua. 14,5 metriä kangasta muuttui vaatteiksi ja pussillinen odottaa viemistä koululle. Tilkutkin sain samalla käytyä läpi. Jokunen metri tuli kyllä ostettuakin, kun kriittiset mustat trikoot ja merinovillat olivat päässeet loppumaan. Miinukselle jäin silti 13,5 metrin verran, joten ihan hyvä laihis. Tässä arkistoon muutamia tuotoksia:

Keskimmäinen sai hämähäkkipaidan, jonka "robottihämähäkit" ja "kyynärpäät" tekivät 3-vuotiaaseen vaikutuksen siinä määrin, että paita on ollut ihan suosittu. Kaavana Fall Basic.

Isosisko sai myös samasta kankaasta pitkän collegepaidan/tunikan, jonka piristeenä on pystykaulus ja pitsivetoketju. Kaavana se vanha Hilda/Tilda -kaava, jota muokkailen aina suuntaan ja toiseen. Tästä tuli aika reilun kokoinen helmasta, mutta eipä näyttänyt tyttöä haittaavan, kun ei halunnut mitään lyhennyksiä tai kavennuksia tehtävän.

Itselleni ompelin taas yhden imetysmekon, tästä tuli uusi suosikkivaate. Kangas on erittäin laadukkaan oloista, ei ole paljon pesuista itseensä ottanut. Kaavapohjana käytin Onion 2035 -kaavaa, imetysluukkuratkaisu oma design.

Ja mieskin sai collegetakin R-collectionin vahvasta peruscollegesta ja resorineuloksesta. Paitakaavan olen piirrellyt miehen mittoja vastaavaksi ja sitä nytkin sovelsin. Mitoitus toimii jo niin hyvin, että mies totesi ostovaatteiden sovituksen jälkeen, että tämä paita on kaikista parhaimman mallinen. Sen suurempaa kiitosta ei harrasteompelija tarvitsekaan <3.

Joulujuttuja

Joulu meni jo, hieman viiveellä jotain jouluisia ompeluksia.

Tein kolmelle pikkutontulle tonttuvaatteeksi bodyn, paidan ja mekon. Keskimmäinen tonttu suostui pukemaan tonttupaitansa vasta joulupäivänä päälleen, joten siitä ei ole kuvaa.

Body Happy Squirrelia mukaillen, harmaat housut Tiikerit. Mekko vanhasta OB:n kaavasta mukailtu.

Mekko näkyy paremmin seuraavassa kuvassa, jossa on myös joulahjaksi toivotut kepparit. Tai yhtä kepparia tyttö toivoi (tai vaihtoehtoisesti kepparin varusteita, jos äiti ei ehdi kepparia tehdä). Mutta äiti tietysti joulufiiliksissään intoutui tekemään sarjatyönä kaksi.

Nämä ovat aiemmin tehdyn Vilma-tamman varsat Lumi ja Pyrstötähti

Piirsin kepparikaavan uusiksi ja nämä ovat hieman käytännöllisemmän kokoisia. Keppiäkin lyhennettiin, jotta esteratsastus onnistuisi paremmin.

Varusteita en ommellutkaan, koska tytär sai joululahjaksi Keppihevosen varusteet -kirjan. Suitsia, kuolaimia ja ties mitä onkin jo ilmestynyt kiitettävästi ihan hänen toimestaan.

Lahjaksi ommellut yöpuvut jäivät kuvaamatta, mutta tässä kuvassa näkyy merinopipotuotantoa, josta osa lähti joululahjaksi.

Ja ompelinhan minä yhden joulukalenterinkin. Kummityttö sai tämän marraskuun lopussa synttärilahjaksi, joulupaketti löytyikin sitten viimeisestä "luukusta". Joulukalenterin täytin askartelutarvikkeilla ja meillä on nyt kummitytön kanssa sopimus, että jos hän haluaa, voin synttäreiksi tämän täyttää aina uudelleen.

 

Perusvaatteita perheelle

Vaikka en tilauksesta vaatteita teekään, niin omalta perheeltä niitä tilauksia kyllä tulee tasaiseen tahtiin. Mielelläni teen silloin, kun jaksan. Ja kivasti tulee vaihtelua, kun saa ommella naisten vaatteita, miesten vaatteita (lähinnä T-paitoja ja korjausompelua), koululaistytön vaatteita, pikkupojan vaatteita ja vauvan vaatteita.

Tytär sai uuden mekon koulun alkamisen kunniaksi. Kangas tuli vaihtareilta ja päätin sen huristella heti perusmekoksi, kun vielä kesää näytti riittävän. Kaavana sama, jota olen ennenkin perusmekoissa käyttänyt, sama kokokin edelleen, leikkelen vain silmämääräisesti sopivaan kokoon ja malliin.

Kepparitunikan tein jo keväällä, mutta se jäi silloin kuvaamatta ja julkaisematta. Nämä kuvat on otettu synttäreillä, joten kuvakulmat ovat vähän erikoisia. Tässä käytin jotakin Ottobren peruspaitakaavaa, pidensin reilusti, laitoin tytön toiveesta pitkän resorin helmaan, suurensin kaulaa-aukkoa ja tein perhoshihat tai sinne päin Tehtaamo-blogin ohjetta mukaillen. Hihansuissa on joustopitsi, joka jämäköittää niitä jonkin verran. Ja kaula-aukon kantin alla kulkee myös samainen pitsi ilmettä tuomassa.

Miehelle olen ommellut jo useita T-paitoja ja joka kerta on jäänyt vaivaamaan, että pitäisi tehdä oma kaava, että saisi istuvampia. Nyt sitten sen vaivan näin, että muokkasin ja piirtelin kaavat uusiksi. Aika hyvä jo on, kainalokohtaa toki voi aina viilata.

Ja pikkumies sai taas läjän peruspaitoja, kun on kasvanut jo aika monesta entisestä ulos. Edelleenkin hän on liikuttavan ilahtunut uusista paidoista, erityisesti kun niissä on suosikkijuttuja, kuten liikennemerkkejä, lentokoneita ja muita koneita. Liikennemerkkipaidan kaavana Little Lamb pidennettynä, muissa Beagle Boy paitaversiona, Ottobren malleja molemmat.

 

 

Junakangaspala on odottanut kaapissa jo tovin ja päätin sen käyttää kerralla loppuun, ettei jää pientä palaa taas kerran laatikon pohjalle odottelemaan. Kahta kokonaista paitaa kankaasta ei tullut, mutta etuosan sain vielä toiseen.