Joulujuttuja

Joulu meni jo, hieman viiveellä jotain jouluisia ompeluksia.

Tein kolmelle pikkutontulle tonttuvaatteeksi bodyn, paidan ja mekon. Keskimmäinen tonttu suostui pukemaan tonttupaitansa vasta joulupäivänä päälleen, joten siitä ei ole kuvaa.

Body Happy Squirrelia mukaillen, harmaat housut Tiikerit. Mekko vanhasta OB:n kaavasta mukailtu.

Mekko näkyy paremmin seuraavassa kuvassa, jossa on myös joulahjaksi toivotut kepparit. Tai yhtä kepparia tyttö toivoi (tai vaihtoehtoisesti kepparin varusteita, jos äiti ei ehdi kepparia tehdä). Mutta äiti tietysti joulufiiliksissään intoutui tekemään sarjatyönä kaksi.

Nämä ovat aiemmin tehdyn Vilma-tamman varsat Lumi ja Pyrstötähti

Piirsin kepparikaavan uusiksi ja nämä ovat hieman käytännöllisemmän kokoisia. Keppiäkin lyhennettiin, jotta esteratsastus onnistuisi paremmin.

Varusteita en ommellutkaan, koska tytär sai joululahjaksi Keppihevosen varusteet -kirjan. Suitsia, kuolaimia ja ties mitä onkin jo ilmestynyt kiitettävästi ihan hänen toimestaan.

Lahjaksi ommellut yöpuvut jäivät kuvaamatta, mutta tässä kuvassa näkyy merinopipotuotantoa, josta osa lähti joululahjaksi.

Ja ompelinhan minä yhden joulukalenterinkin. Kummityttö sai tämän marraskuun lopussa synttärilahjaksi, joulupaketti löytyikin sitten viimeisestä "luukusta". Joulukalenterin täytin askartelutarvikkeilla ja meillä on nyt kummitytön kanssa sopimus, että jos hän haluaa, voin synttäreiksi tämän täyttää aina uudelleen.

 

Muutakin kuin vaatteita

Minä olen ompeluharrastuksessani keskittynyt lähes pelkästään vaatteisiin. Verhojen ompelu on aina ollut minulle vastenmielistä, koska se on tylsää. Silti suurin osa meidän talomme verhoista on minun ompelemiani, kun eihän niitä valmiina saa.

Syksyllä järjestettiin paikallisessa ompeluryhmässä ompelukilpailu teemalla "Säilytin". Koska vauva vaati paljon hoitamista, en edes suunnitellut ryhtyväni suuriluontoisiin projekteihin, mutta halusin joka tapauksessa osallistua, koska kilpailun idea oli niin kiva. Ompelin varapeiton säilyttimen, jonka idean olen nähnyt jostakin lehdestä. Kyseistä lehteä en löytänyt, joten toteutus on oma. Tyynyssä on lähes koko pituudelta vetoketju ja täytteenä siis rullattu peitto.

Päätysaumat on huoliteltu terenauhalla ja toisessa päädyssä on kantokahva.

Säilytintä kutsutaan meillä makkaratyynyksi Viirun ja Pesosen telttaretkeilykirjan innoittamana. Siinä Viiru temppuilee "vihreän makkaran" eli telttapakkauksen kanssa. Keskimmäinen heti kokeili makkaratyynyn päällä juoksemista, mutta se oli hiukan liian pehmeä siihen. Sen sijaan tyynyllä on hypitty ja lojuttu ja sitä on käytetty keppariradan esteenä. Mieskin kysyy sohvalle kellahtaessaan, että missä makkaratyyny on.

Samassa yhteydessä surautin myös erittäin tarpeellisen käsinojataskun nojatuoliin, joka on suosikki-imetyspaikkani ja muutenkin suosikkipaikkani olohuoneessa. Taskua tarvitsin liivinsuojien säilyttämiseen ja olen pitänyt siellä myös vauvan kynsisaksia, suklaata ;) ja lehtiä.

Ja sainpa tehtyä jossain vaiheessa ensimmäisen tilkkupeittonikin. Näitä näkee aina välillä ompeluryhmissä, kun ahkerat ompelijat ovat hyödyntäneet tilkkunsa ihaniin peittoihin. Tämä laiskempi ompelija ei tahdo jaksaa ryhtyä moiseen, mutta tämän pienen peiton sentään sain aikaiseksi. Peitto on oikeasti pieni, vaikka näyttää pikkuisen pojan päällä jopa suurelta. Toisella puolella on musta fleece ja peitto on ommeltu pussiin, joten reunat on vain tikattu. Omistan nykyään kangasleikkurin ja alustan, joten sitten kun joskus on enemmän aikaa, voisin kyllä tehdä näitä lisääkin.

Mukava, kun on päässyt vähän näiden sisustustekstiilienkin kanssa alkuun. Ompelin myös sitterille kuljetuskassin (kiireesti ennen jotain mummilareissua) ja siitä tuli kyllä ajatus, että voisi ommella muitakin kasseja. Joten suunnitteilla olevia projekteja on aina vain enemmän ja enemmän...

Vauvalle vaatteita

Pikkumies kasvaa kohisten ja pieneksi käyneitä vaatetta alkaa olla jo suuri laatikollinen. Se tietää ompeluhommia äidille, koska isoveljen vaatteet tästä koosta eteenpäin on laitettu tehokkaasti kiertoon. Ja mieluummin ompelenkin itse, vanhat vaatteet ovat tähänkin asti olleet enemmänkin varavaatteina.

Ryhdyin testaamaan Ottobren Sausage Dog -bodykaavan muuttamista siten, että neppariosa on molemmilla puolilla. Laiskuuttani en jaksanut piirtää kaavaa isommassa koossa, vaan yhdistin 56-kokoisen kaavan suurentamalla sen sopivaksi 68-koon Kisuliinin alaosaan. Hyvät tuli, mutta taidan kuitenkin piirtää tälle bodymallille ihan uuden kaavan seuraaviin vastaaviin. Bodyjen haarakappaleita jatkan aina 2-3 senttimetrillä, muuten ne ovat turhan nafteja vähänkään pulleammalle vauvalle.

Leikkasin vihreän joustofroteebodyn aluksi ihan vain tylsäksi arkivaatteeksi, mutta olihan se ihan liian tylsä. Mietin jonkin aikaa, että mikä kuvio sopisi tuohon vihreään taustaan ja mieleen tuli panda, koska mustavalkoinen on sitten helppo yhdistää muihin vaatteisiin. Vähän vilkaisin googlesta pandan kuvia, että sain piirrettyä applikointikuvan. Aika söpö pandasta tuli, isosisko ja isoveli ihastuivat siihen niin, että tilauksessa olisi pandapipo ja pandapaita.

Tein myös joustocollegesta mustat perushousut, koska sellaiset puuttuivat kokonaan vauvan vaatevarastosta.

Ompelin myös toisen samanmallisen bodyn kauan kaapissa säilyneestä printtitrikoosta. Kulutin samantien koko trikoon tekemällä siitä myös Villikon kaavalla puvun. Lisäsin lahkeisiin resorit ja raglansaumaan neppilistan. Ihan näppärä puku tämmöinenkin.

Ja kun kerran yritin kaapista hävittää kankaanjämiä, niin tein toisenkin Villikon, tämän ilman neppilistaa. 

Koko 68 on aika passeli meidän 3kk ikäiselle, mutta tämä pikkumies ei ihan keskikäyrillä menekään. Villikkoon kyllä saa melkein lisätä resorit tai jatkaa lahjetta, koska lahje on hieman lyhyt suhteessa hihoihin. Nämä vaatteet saattavat moniin teollisiin vaatteisiin verrattuna vastata jo kokoa 74, koska näissä on vielä kasvunvaraa. Isoveljen vanhat 68-kokoiset vaatteet nimittäin ovat juuri sopivia ja osa jo hiukan nafteja.

Tiikerinpennut

Sain vaihdossa ihanaa tiikerivelouria. Kääntelin sitä usein käsissäni ja mietin, että mitä siitä kannattaisi tehdä. Eräänä päivänä kangaspaljous alkoi ahdistaa (!!) ja aloin leikellä kankaita vaatteiksi. Näin kävi tiikereille:

Pikkuveli sai tiikerihaalarin, johon testasin uusimman Ottobren (6/2014) leikkihaalarin kaavaa. Muutin tosin tuota neppilistaa, kun meinasin ensin laittaa vetoketjun. Ja kun tämä odotteli sitä kiinnityssysteemiä, niin poika kasvoi jo niin paljon, että piti laittaa pitkät resorit, jotta ei ole heti lyhyet lahkeet. Nyt on sopivasti kasvunvaraa ja hyvin pystyy jo pitämään.

Tällaiset kokohaalarit ovat varsin näppäriä vaatteita. Kun kangas on pehmeä, ei alle edes tarvitse laittaa mitään. Kuten sovituskuvasta näkyy, kaava on melko leveä yläosasta. Ei voita Villikko-kaavaa, mutta hiukan kavennettuna ja pidennetyillä lahkeilla ihan toimiva.

Isoveljelle tein saman Ottobre-lehden Drummer boy -kaavalla pelkistetyn takin. 

Ryhdikäs kaava, hyvä kevyisiin takkeihin.

Nyt ovat tiikerinpennutkin päässeet pimeästä kaapista tärkeään tehtävään: 

lämmittämään ihania pikkupoikia <3.

Maitobaarista, päivää!

Ympärivuorokautisena maitobaarin pitäjänä joutuu hieman miettimään, että millaisissa vaatteissa oleilee. Jotenkin olen onnistunut imettämään edelliset lapset ilman imetyspaitoja, mutta kun erehdyin nyt ompelemaan muutaman ja kokeilemaan niitä, niin enhän minä enää tavallisilla pärjää. Onhan se nyt ihan liian työlästä kiskoa sitä paidanhelmaa ylös ja pidellä sitä ylhäällä. Mahakin on tympeästi paljaana. Puhumattakaan siitä, että tunikat ja mekot ovat vielä hankalampia käyttää.

Ensimmäisen imetyspaidan esittelin jo kauan sitten ja se on hyvä käytössä, joskin mahapussin joutaisi kaventamaan pois. Perinteisten suorien, päällekkäisten osien luukkumallin haittapuoli on se, että alemman luukun yläreuna näkyy päällikappaleen läpi. Ja minulla tahtoo unohtua kiskoa se alakappale takaisin ylös imetyksen jälkeen.

Tein toisenkin perinteisen luukkumallin paidan singoalla-tyyppisellä yläosalla. Toimii sekin ja imetysluukun rypytys sopii hyvin muutenkin rypytettyyn ilmeeseen.

Jostakin ompeluryhmästä bongasin idean erilaisesta luukkusysteemistä, jossa alempi osa ei ollutkaan suora, vaan se oli muotoiltu siten, että keskellä oli kaula-aukkoon ulottuva kaitale. Testasin tätä mallia kahteen mustaan peruspaitaan. Nämä ovat käytössä tosi näppäriä, mutta haasteena näissä on se, että tuo keskikaitale tahtoo vetää kaula-aukkoa alaspäin ja sitä saa asetella ja kiskoa kuosiinsa. Kuvasta saa huonostu selvää, mutta sen verran tuosta näkee, että kaula-aukkoon tulee pienet kulmat sille alueelle, johon alakappale yltää. Ja luukun alaosa on tosi huomaamaton, kun tein sen trikookaitaleella.

Ompelua pitkään harrastanut kaveri vinkkasi mallista, jossa on ristikkäinen yläosa ja sen alla alakappale, jossa on imetysaukot. Testasin senkin ja tämä on ihan kohtuullisen näköinen, mutta käytännöllisyys ei ole läheskään yhtä hyvä, kuin noissa mustissa paidoissa.

Kehittelin sitten mustien paitojen luukkuideaa eteenpäin niin, että keskiosa jatkuikin olkasaumoihin asti. Tämä vaikuttaa tähän mennessä kaikista parhaalta systeemiltä: helppo käyttää, ei häiritseviä kohtia ja ulkonäköönkin olen tyytyväinen. Tässä tunikassa taisi muotoilu muutenkin osua kohdilleen, kun tytär kysyi, että "äiti, miten sää näytät niin laihalta"...

Toki mallin ensimmäiseen versioon jäi vielä kehiteltävää, mutta tästä paratiisimekosta tuli jo aika pro. Käänsin alle jäävät imetysluukut framilonilla ja päälle tulevan osan alareunassa on kuminauhakuja ja pehmeä kuminauha.

Ja tässä vielä etukappaleesta kuva, josta näkee alle jäävän osan mallin. Päälliosa tulee tuon kokonaisten kukkien rivin yläreunaan.

Peruskaavana näissä on se oma paitakaava, hyvästä peruskaavasta voi tehdä melkein mitä vain. Välillä jopa muistaa olla fiksu ja piirtää kokeilut uusiksi kaavoiksi, jottei tarvitse joka kerta miettiä, että miten minä tästä teinkään sen ja sen version.

Pikkuveljelle ja isoveljelle

Pikkuveli saapui meille vihdoin <3. 

Melkein 4,5 kilon kultakimpale on ilahduttanut elämäämme kohta pari viikkoa ja ompelut ovat nyt vähän tauolla. Jonkin verran jäi ennen vauvan syntymää valmistuneita vaatteita postaamatta, joten niitä nyt sitten uusia ompeluksia odotellessa. Ensimmäisessä kuvassa hieman näkyvä, aiemmin julkaistu kaukalopussi on todettu alustavasti käytössä erittäin toimivaksi, huppukin oli juuri hyvän kokoinen. Villavaatteetkin ovat omaa tuotantoa, myssy neulottu esikoiselle yli 9 vuotta sitten ja muut keskimmäiselle vajaa 3 vuotta sitten.

Meillähän oli tiedossa, että pikkuveli sieltä on tulossa ja vaikka aluksi oli tarkoituksena hämätä tytönvaatteilla, niin lopulta en niitä jaksanutkaan väkertää kuin muutaman :). Laihaksi jäi hämäysyritys, mutta kuitenkin jätin julkaisematta nämä kaikista selkeimmät eli veljesten samisteluvaatteet.

Taas tätä suosikkikangasta eli Noshin norsuinterlockia. Body Happy Squirrelia hieman muokaten ja puolipotkarit sillä vanhalla SK:n äitiyspakkauskaavalla. Tumput vapaasti leikattuna.

Ja isoveljelle (joka on toki myös pikkuveli, mutta tämä uusi rooli on otettu ylpeänä vastaan :)) paita Beagle Boyta mukaillen.

Sovituskuvassa jalassa myös Saimi-kaavalla tehdyt "ändzi böödzi" -housut mustasta joustofroteesta. Ihan kiva kaava, ylhäältä aika kapoinen tosin. Ompelumerkki on reisitaskussa, joka ei tuosta mustasta taustasta erotu. Nämä olivat suosikkihousut, kaveri on ihan änkkärifani.

Turkoosia joustocollegea tilasin pikkupätkän ja siitä tuli sopivasti molemmille housut. Isoveljen housut Saimilla, vyötärölle lisätty kuminauha-nyöri-yhdistelmä sirkkoineen. On muuten aika näppärä yhdistelmä, sisällä siis kuminauha, jonka päihin ompelin nyörinpätkät kiinni. Eipä saa pikkumies kiskottua nyöriä ulos ja toimii hyvin käytössä. Pikkuveljen housut Tiikeri-kaavalla, tähdet silitysarkeilla.

Turkoosin joustofarkun sain kangasvaihtareilta ja sitäkin oli juuri sopivasti kaksiin housuihin. Kaavana on Ottobren Alvin, jota kavensin aiemman kokeilun perusteella ylhäältä. Varsinkin isoveljen housuja muokkasin, koska hän ei enää tarvitse sitä vaippavaraakaan housuihinsa.

Tein näihin tikkaukset valkoisella farkkulangalla ja saahan siinä kieli keskellä suuta ajella, että saa nämä siististi :). Vyötäröllä on takana kuminauha ja vyölenkitkin väkersin, vaikka ensin meinasin laiskuuttani jättää ne pois.

Isoveljen farkuissa on oikeat etutaskut, vetoketju ja virallinen farkkujen nappi, joka löytyi varanappilaatikosta (että joskus nekin saattavat päätyä käyttöön asti).

Pikkuveljen farkuissa on käytännöllisyyden vuoksi resorivyötärö ja etuosan yksityiskohdat ihan vain valeversioina, mutta oikeat takataskut sentään löytyy.

 Nämä farkut menevät pienillä pojilla juhlahousuista, joten ompelin molemmille kaveriksi slipoverit. Isompi on merinointerlockia ja pienempi puuvillaneulosta. Body, paita ja kravatti ovat kaupasta.

Tuota slipoveria pienimmäinen ilmeisesti odotteli, kun sen valmistumista seuraavana aamuna alkoi vihdoin tapahtua :).

Villaa ylle

Täällä oli jo vähän aikaa kylmempää, kävi välillä yöllä pakkasen puolella. Eräänä aamuna tuli mieleen, että pojalla ei taida olla yhtään sopivaa neule- tai villatakkia, jota voisi pitää ulkovaatteiden alla lämmikkeenä. Siitä sain inspiraation ryhtyä vihdoin ompelemaan näitä viime kauden aikana hankittuja merinovillaneuloksia.

 

Vauvalle tein Kisuliini-kaavaa muokaten haalarin 68-kokoisena. Aika reilulta näyttää, toivottavasti on kuitenkin sopiva ennen ensi kesää :). Mutta kaava on kyllä mukavan mallinen.

Esikoiselle tein Ottobren Autumn Forest -kaavaa mukaillen neuletakin. Tästä tuli oikein sopiva ja kapeahko malli on juuri tarkoitukseen sopiva eli menee hyvin takkien alla ja lämmittää mukavasti.

Kauluksen tein nappiyksityiskohdalla, napin valitsi tyttö itse (nyt alkaa tällainen hillitty ajattelu voittaa jo kaikki koristeelliset ja värikkäät ratkaisut).

Pojan villatakin tein taas kerran Beagle Boyn muunnoksena, koska siinä sattuu olemaan juuri tähän hetkeen hyvät mittasuhteet. Tämän kanssa jouduin tappelemaan, kun vetoketjun ompelu meinasi tökkiä ihan tosissaan. Mutta aika monen purkamisen jälkeen sain kuin sainkin takin valmiiksi ja siitä tyytyväisenä päätin olla harmittelematta epätäydellisiä kohdistuksia.

Yhden sovituskuvan kerkesin napata, tämäkin sovittaja juoksenteli karkuun koko ajan. Hihoissa on reilusti mittaa, mutta sepä ei menossa haittaa, kun muuten takki on oikein hyvän kokoinen.

Sopivasti ilmat lämpenivät villavaatteiden valmistuttua, mutta eipä tarvitse olla huolissaan tulevista kylmistä aamuista :).