Ulkovaatteita

 Ottobre-lehden Everyday wear -takkikaava on ollut ilmeisen suosittu. Eikä ihme, malli on kohtuullisen näppärä toteuttaa ja juuri sellainen sopivan rento ja eleetön, että sitä voi käyttää sekä ulkoillessa että kaupungilla (tässä takkia ulkoilutetaan Berliinissä).

Tein oman versioni mustasta softshellistä ja vuoritin ohjeesta poiketen hupun mustalla puuvillaneuloksella. Kaavaan en tehnyt muutoksia ja takki istuu muodoltaan erittäin hyvin sellaisenaan. Hihoja pidensin hieman ja huppu oli aika suuri, joten sitä muokkaan seuraavaan versioon.

 

Parit ulkohousutkin olen ommellut Rasavilin loppuunmyynnistä ostetuista vedenpitävistä ulkoilukankaista. Omien housujen kaavapohjana käytin Joka tyypin kaavakirjan suorien housujen kaavaa, joihin yhdistin leveän vyötärökaitaleen. Haarasaumat ja lahkeiden sisäsaumat teippasin. Nämä tein jo talvella ja ovat olleet tosi kovassa käytössä.

Pojalle ompelin cordurasta vähän rajumpaa menoa kestävät ulkoiluhousut. Kaavana Ottobren 4/2014 ulkoiluhousukaava muokattuna. Vuorina coolmax ja heijastimet silitettävästä nauhasta leikattu.

Tämän vauhtihirmun housujen on parasta ollakin corduraa :D.

Jeggingsit vai farkut?

Tein aiemmin Ottobren jeggings-kaavalla (5/2014) farkkujerseystä jeggingsit. Ei tullut täydelliset, mutta täydellisen miellyttävät päällä, nytkin ovat jalassa. Kaava jäi kiehtomaan: voisiko sitä muuttaa niin, että saisi yhdistettyä matalavyötäröisten farkkujen efektin korkeavyötäröisiin housuihin? Tässä mallissahan on muotoiltu vyötärökaitale sekä valetaskut ja -sepalus, joten yläosaa muokkaamalla voi saada esim. taskut alemmas ilman, että taskunsuusta tulee jättikokoinen.

Tämän version tein käärmeennahkakuvioisesta joustofarkusta. Nämä ovat siis enemmän farkut kuin jeggingsit. Lahkeitakin hiukan väljensin alhaalta. Tein oikeat taskut myös eteen, mutta sepalus on valemallia. Suurensin taskuaukkoa, että tasku asettuisi alemmaksi ja sepaluksen tein myös melko alas.

Pidän lopputuloksesta, joskin takataskujen asettelua pitää vielä fiksata seuraavaan versioon.

En tällä kertaa viitsinyt tehdä takaosaan vinoja leikkauksia, mutta semmoisenkin version voisi joskus tehdä.

Pikkuisia kettuhaalareita

Ystäväni kysyi, että olisiko minulla kaavoja ja tarkkoja ohjeita vauvan haalariin tai että voisinko vaihtoehtoisesti ommella tilauksesta sellaisen. Ohjeet olisi pitänyt kääntää ranskaksi, joten totesin, että nopeammin ompelen puvun, koska ompelusanasto ei ole sillä kielellä hallinnassa. En kuitenkaan periaatteeni mukaan suostunut tekemään varsinaista tilaustyötä, vaan lupasin tehdä ilomielin lahjaksi. 

Ottobren sweet baby -kaava hieman muokattuna. Kettuapplikaatio itse piirretty. Koko 50cm.

Ja koska höyrypääompelija tahtoo aina innostua, niin toinenkin koossa 56 cm. Ketusta tuli sen verran söpö, että piirros jäi talteen niitä hetkiä varten, kun viitsin taas ryhtyä applikoimaan.

Nämä menivät lentopostin mukana odottamaan pikkuista tulokasta <3.

Perhosia

Liityin alkuvuodesta ompeluryhmään, jossa keskitytään äidin vaatetustilanteen parantamiseen. Ryhmän vetäjä heittää aika ajoin ompeluhaasteita ja tällä kertaa ehdin mukaan haasteeseen, jossa piti ommella itselle kesäinen yläosa.

Aloitin varman päälle helpolla tunikalla, jossa on singoallan yläosa ja tavallinen helmaosa. Perhoskangas meinasi jo hautautua kaappiin, mutta tulipa nyt sitten kuitenkin käyttöön

Samalla teemalla uudempaa kangasta. Paita on kivan mallinen, Ottobre 5/2014 -lehden sivusta rypytetty malli.

Hame on samaisen Ottobren jerseykellohame, mutta kavensin kaitaleita melko reilusti, koska vähempikin kellotus riittää minulle eikä farkkujerseykään ole tarpeeksi laskeutuvaa täyskellolle.

Villejä viikinkejä ja luppakorvakoiria

3-vuotias tykkää taistelu-ukoista. Niihin liittyvät kankaat saavat välittömän hyväksynnän. Jos kankaassa sattuukin seikkailemaan hyväntahtoisia viikinkejä, niin taistelumiekat korjaavat asian ;).

Kankaassa on vilinää riittämiin, joten laitoin hihoihin ruskean raidan hieman rauhoittamaan kokonaisuutta.

Mr. Bear on tämänhetkinen suosikkikaavani pojan paitoihin. Koon 104 mitoitus on aika optimaalinen, toki helmaan lisään pituutta jo siksikin, että teen suhteellisen leveän helmakäänteen, jotta se pysyy aloillaan.

Työkoneetkin ovat ihan kelvollinen kuva-aihe. Tätä kangasta meillä on ollut aiemmin vihreänä ja tilasin sinistäkin, koska kangas on poikkeuksellisen hyvälaatuista printtitrikooksi. Kesän toivossa jo yksi lyhythihainenkin.

Vihaiset linnutkin kelpaavat taisteluteeman henkeen. Vihaisten lintujen ilmeitä oli hyvä harjoitella kameran ja peilin edessä :). Ottobrelta löytynyt raitakangas kaipasi rauhoittavaa osiota ja ruskea etukappale taas jotain täydennystä. Laatikosta löytyi sopiva silitysmerkki.

Olen tekemässä yksinkertaisia rooliasuja erääseen projektiin ja tämä luppakorvakoira on prototyyppi. Aika hyvin onnistui kaavanteossa mitoitus, tämä on 3-vuotiaalle käyttökelpoinen, mutta mahtuu jopa 10-vuotiaankin päälle. Rooliasussa aika hyvä ominaisuus, kun niitä ei yleensä ole järkevää tehdä joka koossa erikseen.

Koiralla jäi änkkäri-ilme päälle eikä kuvauskaan ollut hauskaa, kun olisi pitänyt muka paikallaan välillä pysyä.

Mutta aika söpö luppakorva tämä on <3:

 

Karkkihaalari

Kangasvaihtarit ovat hauskoja. Päätarkoitus taitaa olla sosiaalinen puoli, kiva jutella toisten ompeluharrastajien kanssa. Mutta välillä aina kangastakin vaihtuu ja ostettuakin tulee silloin tällöin.

Tämän jumpsuitin kankaat ovat vaihtareilta peräisin. Haalarin kaavan olen piirtänyt itse, mutta käytin kyllä joitakin body- ja haalarikaavoja mitta-apuna. Mittasuhteet ovat aika kivat, joskin hihoissa ja lahkeissa on reippaasti kasvunvaraa.

Englanninlakukangas pääsi yksityiskohdaksi. Musta pohja printtikankaissa tahtoo nukkaantua pesuissa, mutta tuolla sisällä ei haittaa, jos niin käy.

Vinon vetoketjun kunniaksi haalarikin on kuvassa melko kierossa :). Tällä kaavalla olisi tarkoitus tehdä nyt useampia jumpsuiteja, kevään ja kesän lähestyessä niitä tarvitaan autoiluun ja kevyiksi ulkoilupuvuiksi.

Digivillitys

Nyt on nähty jo jonkin aikaa näitä digiprinttejä. Itse en varsinaisesti ole innostunut kuoseista, mutta laatu on näissä parempi kuin tavallisissa printtitrikoissa ja lapset tykkäävät. Nämä vaatteet ovat olleet jo hyvän aikaa käytössä, kun blogiteksti jäi odottamaan yhtä kuvaa. Eivät kyllä ole juuri pesuista kärsineet.

Itse ostin digiprinttikankaita Eurokankaasta. Sain lapset innostumaan kangaskauppaan lähdöstä, kun lupasin, että saavat valita itselleen jonkin kankaan, josta teen vaatteen.

Tyttö valitsi heppakankaan, kuinkas muuten. Siitä tein kellohelmaisen mekon ja pitkähihaisen paidan, jonka mallille en tiedä nimeä. Mekon yläosan kaavana Sirja-trikoopaita, helma tehty täyskellona ja huoliteltu rullapäärmeellä. Toimii joustocollegessa hyvin.

Tämän paidan kaavan olen piirtänyt jonkin valmispaidan pohjalta.

Keskimmäinen halusi kaupasta autokankaan ja siitä tein peruspaidan. Nämä kankaat vaativat rauhoittavaa osuutta, joka tulee nyt kaikissa mustista hihoista. Paidan kaavana Fall Basic.

Eläinkankaan valitsin ihan itse ja tein pojalle toisen peruspaidan. Hihojen trikoon kierrätin miehen vanhasta paidasta, kun mustat trikoot loppuivat kaikki.