Neulostakki

Pitsikukkaneulos ehti odotella kaapissa jonkin aikaa ja ajatuskin sen lopullisesta muodosta muuttui sillä välin. Olen haaveillut siitä merinoneuletakista (jonka kangas muuttuikin tunikaksi) ja koska uudet villat odottavat vielä Pehemiän rouvan lomaltapaluuta, päätin tehdä koeversiotakin tästä.

Ja ai että minä tykkään <3. Kaava on oma, muokattu omasta paitakaavasta. Hupun sisällä viskoositrikoota ja kantattu ympäriinsä luomuinterlockilla. Kiinnitys neppareilla. Kuvaajaksi piti ottaa 8-vuotias, kun mies oli reissussa, mutta kyllä tämä Gimpillä kirkastettu kuva kertonee oleellisen.

Pikkumies sai taas uuden mopopaidan ja tykkäsi siitä niin, että oli pakko saada jo pitää päällä, vaikka on aika iso vielä. Tällä kertaa testasin Pikku Piltin valmista silityskuvaa ja oli selkeästi helpommin tarttuva, kuin se samettinen silitysarkki. Paidan kaavana Beagle Boyn muunnos.

Joululahjat

Päätin jo kauan ennen joulua, että en ompele joululahjoja muille kuin miehelle ja lapsille. Sen verran lipsuin, että kummityttö sai yhden yöpaidan, kun kankaita järjestellessä sattui käteen yöpaidalta näyttävä kangas. Yöpaita jäi kuvaamatta, mutta eipä siinä mitään erikoista ollutkaan :).

Tytär sai keppihevosen ja ei ole kuulemma näin ihanaa vielä nähnyt tai ainakaan omistanut.

Kepparin kaavan pohjalla on SK-lehden kaava, joka löytyy netistäkin. Piirsin sen heijastettuna ja skaalaus ja koko on siten vähän eri kuin alkuperäisessä (tämä on aika iso). Muotokin muuttui matkan varrella ja muutenkaan en seurannut ohjeita :D. Mies osallistui tämän lahjan tekemiseen hankkimalla kepin, kumitulpan sen pohjaan (ei kolise) ja ison styrox-pallon pään sisään. Oli muuten aika kätevä keksintö, se oli oikeasti verkon kohoksi tarkoitettu pallo.

Miehelle ja pojalle tein hupparit (nämä olivat molemmat miehen paketissa). Saavat autotallikaverukset ensi kesänä sitten korjata "nopoa" asiaankuuluvissa kamppeissa ;).

Miehen hupparin kaava on muokattu JTKK:n hupparikaavasta entisten paitojen mukaan ja tuli tosi hyvän kokoinen. Laitoin huppuun narut ja sirkkarenkaat ja viimeistelin niskasauman sisältä joustavalla samettinauhalla, että on edustuskelpoinen päältä ja sisältä. Samettinen silitysarkki on Pikku Piltistä. Se oli hieman hankala saada kiinnittymään kunnolla, sileät arkit ovat tällä kokemuksella parempia.

Pojan hupparin kaavana on Beagle Boy, hieman muokattuna sekin. Koko on jo 98, koska halusin, että tämä olisi nimenomaan kesällä sopiva. Talvella tulee hupullisia vähemmän pidettyä, kun huppu on ulkovaatteiden alla hankala.

Näistä sitä joulumieltä tulikin sitten aika paljon, kun saajat vielä olivat kovin tyytyväisiä <3.

Sinisten hetkien aika

Lempivärini vuosien takaa on palannut rooliinsa. Minulla ei ole aavistustakaan, että kuuluuko sininen tällä hetkellä valmisvaatteiden valikoimaan, kun en ole viime aikoina juuri vaatekaupoissa käynyt. Mutta minun silmäni lepää siinä. Nyt on sinisten hetkien aika, aina kun luontoäiti antaa myöten. Olkoon siis myös sinisten mekkojen aika.

Hexagon-puuvillaneulos ja Joka tyypin kaavakirjan raglan reilusti muokattuna. Aamuhämärässä otettu kuva ennen töihin lähtöä. Oikea sävy on enemmän taivaansininen ja näkyy paremmin alla olevassa kuvassa.

 

Kaulus etsi pitkään muotoaan ja kannatti sitä etsiäkin.

Taustalla näkyy kuopuksen huoneen uusi tehosteseinä. Ja väri on vissiin aika yllättävä...

*****

Tytärkin saa osuutensa sinisestä, petroolin sävynä. Hänkin tykkää, valitsi juuri tämän värin neljästä kaapissa olevasta (kröhöm, ei kai joku vain ole hamstrannut).

Kaavana vanhan Ottobren Tilda (6/2007), joka on kiva perustunikakaava. Sopii parhaiten näihin kuminauha- ja resorihelmaisiin, kun on väljän mallinen. Koko on n.140-146 (hihoissa reilusti varaa), ja kaava on pituudesta jatkettu 134. Kuvan taustana kuopuksen huoneen valkoinen seinä ja lattialla koristeena suojapahvi ja maaliläikät :D.

Tytär tykkää äitinsä tavoin näistä velour- ja neulosvaatteista, ne ovat niin "ihanan tuntuisia". Tämä kuulemma on hänen jouluaattomekkonsa. Ja siihen jouluaattonhan onkin enää 5 yötä!

Pipo päässä pakkasella...

...ompi paras tassutella. Kuka muistaa ne 80-luvun iskulauseet ja kuvat koulussa?

Kuopukselle ei ole ostettu yhtään talvipipoa. Ei voi ostaa, kun senhän voi ommella. Eikä kaupassa edes ollut mitään hyviä. Jonkin aikaa sitten meni syksyllä villakypärämyssyllä ja syyspipolla ennen kuin sain tämän leijonapipon tehtyä.

Mallia "oho, eipä onnistunutkaan" ja "leikataan tuosta ja lisätään tätä". Kyllä siitä ihan käyttökelpoinen tuli. Sisällä on merinovillajoustofroteeta ja PULia, joka varsinaisesti aiheutti sen ongelman.

Seuraavaksi päätin kokeilla muotoillumpaa mallia. Ottobren Panda-piposta nappasin yläosan muodon ja alaosan piirtelin itse. Koeversiokin oli ihan ok, mutta sitä en kuvannut.

Ja sitten syntyi vihdoin se hifistelyversio:

Voi pojat, kun minä pyörittelin tätä myssyä tyytyväisenä käsissäni, kun se valmistui. Olisin voinut taputtaa itseäni olkapäälle ja todeta kuopuksen tavoin: "Hyvä ______! Ite teki!!"

Lakissa on parin sentin levyinen kiinnitysnauha alhaalla, joka ei näy tuossa irtokuvassa. Nauha on nepparilla kiinni ja toimii käytössä erittäin hyvin. Kuten koko lakki muutenkin, parempaa tuskin olisin kaupasta saanut.

Bodyinnostus ja silitysarkkikokeilu

Joskus sitä vähän innostuu. Piti tehdä yhdelle ihanalle tyttövauvalle pari bodya. Ryhdyin suunnittelemaan ja leikkomaan kankaita ja aina tuli joku uusi idea mieleen. Lopulta bodyja oli 6 kappaletta. Yksi tuli jo esiteltyä Orient-postauksen yhteydessä ja yksi jäi kuvaamatta. 

 

Kaavana näissä on Happy Squirrelin ja Kisuliinin yhdistelmä, jota on vielä muokattu omien mieltymysten mukaan. Pinkissä etukappale on kaksinkertainen koko matkalta, kahdessa muussa on poikkitikkaus puolivälissä.

Silitysarkit ovat nyt olleet suosiossa ompeluryhmissä ja piti itsekin kokeeksi tilata. Ensimmäinen kokeilu meni erääseen lahjoitusbodyyn, jota en ole blogannut ja sitten olen käyttänyt silitysarkkeja lähinnä paikkamateriaalina, johon se sopii loistavasti. Isänpäiväksi sitten tein vähän isomman kokeilun: ompelin omalle isälleni paidan, johon tein tyttären (8v) piirroksen mukaisen puun. 

 

T-paidan kaavana JTKK:n miesten T-paita, joka on selvästi mallia lyhyt ja leveä. Pidensin reilusti ja kavensinkin ompelun jälkeen, kun näytti aika hehtaarilta. Lopputulos oli onneksi aika sopiva.

Ihana Orient

Oikeasti tilasin tämän kankaan eräänlaiseksi lohtukankaaksi itselleni (vrt. lohtusuklaa). Mutta sitten väri ei ollutkaan peilin edessä minun. Ei se mitään, onneksi on muita, joille se sopii paremmin.

Tytär toivoi pitkää paitaa, samanlaista kuin eräs valmispaita. Ei tämä ihan samanlainen ole, ehkä aika paljon kivempi :). Raglanosan kaava vanhasta Ottobresta, muuten leikelty oman maun mukaan ja valmispaidasta mittaa ottaen. Leggarit tein Marimekon tehtaanmyymälästä ostetusta napakasta trikoosta. 

Ja toinen asu paljon pienemmälle käyttäjälle. Kisuliinin kaavasta muokattu body ja eräästä puolipotkarikaavasta muokatut pöksyt.

Tein taas pisarakaula-aukon, se on minusta kaunis.

Ja molempien leggareiden lahkeessa on tämmöiset ihanat joustopitsit. Aika söpistä <3.

Onnellisen ompelijan uudet vaatteet

Viime aikoina olen löytänyt ihania kankaita ihan itseäni varten. Ja jopa ehtinyt niitä vähän ommella.

Merinoneulosta ehdin saada Pehemiältä, kun oli oikeaan aikaan oikein puhelimessa muistutus, että käy tilaamassa. Tämä on melkein liian ihanaa, sekä näöltään että tunnultaan. Kaulus on tehty siten, että tätä voi piristää värillisellä huivilla ja toisaalta malli on sellainen, että tätä voi myöhemmin pitää lämpökerrastopaitana, jos joskus vanuttuu niin, ettei enää paremmaksi vaatteeksi kelpaa.

Kaavan pohjalla Joka tyypin kaavakirjan raglan. Alun perin oli tarkoitus tehdä neuletakki, mutta kun tapani mukaan roikotin kangasta edessäni ja katsoin peiliin, niin tuli visio, joka oli pakko toteuttaa. Nyt sitten tarvisi ostaa uusi kangas siihen neuletakkiin...

Helma ja hihansuut huolittelin rullapäärmeellä. Kuvasta ehkä erottuu huonosti, mutta röyhelöinen reuna sopii minusta tuon kankaan luonteeseen.

Sinistä kotkaneulosta mietin pitkään ja lopulta tilasin, kun sattui sopiva tarjous. Mies kommentoi, että kotkat näyttävät kanoilta, ja siitä sydämistyneenä uhkasin jo tehdä hänelle kanahupparin. Lopulta arvio lieventyi siten, että ne näyttävät kanalinnuilta ja sen jo nielin. Mikäs siinä, käyskennellään sitten kanalintumekossa.

Kaava on se oma aiemmin tehty. Hieman erilaisella kauluksella taas ja helman suoristin.

Ja otsikon onnellinen ompelija viittaa ihanien kankaiden ja mekkojen lisäksi siihen, että sain vaihdettua ompelukoneen aika paljon parempaan. Endorfiinituotanto lisääntyy ihan vain katsomalla sitä uutta konetta :D.