lauantai 20. syyskuuta 2014

Pikkuveljelle ja isoveljelle



Pikkuveli saapui meille vihdoin <3. 




Melkein 4,5 kilon kultakimpale on ilahduttanut elämäämme kohta pari viikkoa ja ompelut ovat nyt vähän tauolla. Jonkin verran jäi ennen vauvan syntymää valmistuneita vaatteita postaamatta, joten niitä nyt sitten uusia ompeluksia odotellessa. Ensimmäisessä kuvassa hieman näkyvä, aiemmin julkaistu kaukalopussi on todettu alustavasti käytössä erittäin toimivaksi, huppukin oli juuri hyvän kokoinen. Villavaatteetkin ovat omaa tuotantoa, myssy neulottu esikoiselle yli 9 vuotta sitten ja muut keskimmäiselle vajaa 3 vuotta sitten.

Meillähän oli tiedossa, että pikkuveli sieltä on tulossa ja vaikka aluksi oli tarkoituksena hämätä tytönvaatteilla, niin lopulta en niitä jaksanutkaan väkertää kuin muutaman :). Laihaksi jäi hämäysyritys, mutta kuitenkin jätin julkaisematta nämä kaikista selkeimmät eli veljesten samisteluvaatteet.


Taas tätä suosikkikangasta eli Noshin norsuinterlockia. Body Happy Squirrelia hieman muokaten ja puolipotkarit sillä vanhalla SK:n äitiyspakkauskaavalla. Tumput vapaasti leikattuna.


Ja isoveljelle (joka on toki myös pikkuveli, mutta tämä uusi rooli on otettu ylpeänä vastaan :)) paita Beagle Boyta mukaillen.

Sovituskuvassa jalassa myös Saimi-kaavalla tehdyt "ändzi böödzi" -housut mustasta joustofroteesta. Ihan kiva kaava, ylhäältä aika kapoinen tosin. Ompelumerkki on reisitaskussa, joka ei tuosta mustasta taustasta erotu. Nämä olivat suosikkihousut, kaveri on ihan änkkärifani.


Turkoosia joustocollegea tilasin pikkupätkän ja siitä tuli sopivasti molemmille housut. Isoveljen housut Saimilla, vyötärölle lisätty kuminauha-nyöri-yhdistelmä sirkkoineen. On muuten aika näppärä yhdistelmä, sisällä siis kuminauha, jonka päihin ompelin nyörinpätkät kiinni. Eipä saa pikkumies kiskottua nyöriä ulos ja toimii hyvin käytössä. Pikkuveljen housut Tiikeri-kaavalla, tähdet silitysarkeilla.


Turkoosin joustofarkun sain kangasvaihtareilta ja sitäkin oli juuri sopivasti kaksiin housuihin. Kaavana on Ottobren Alvin, jota kavensin aiemman kokeilun perusteella ylhäältä. Varsinkin isoveljen housuja muokkasin, koska hän ei enää tarvitse sitä vaippavaraakaan housuihinsa.



Tein näihin tikkaukset valkoisella farkkulangalla ja saahan siinä kieli keskellä suuta ajella, että saa nämä siististi :). Vyötäröllä on takana kuminauha ja vyölenkitkin väkersin, vaikka ensin meinasin laiskuuttani jättää ne pois.


Isoveljen farkuissa on oikeat etutaskut, vetoketju ja virallinen farkkujen nappi, joka löytyi varanappilaatikosta (että joskus nekin saattavat päätyä käyttöön asti).

Pikkuveljen farkuissa on käytännöllisyyden vuoksi resorivyötärö ja etuosan yksityiskohdat ihan vain valeversioina, mutta oikeat takataskut sentään löytyy.



 Nämä farkut menevät pienillä pojilla juhlahousuista, joten ompelin molemmille kaveriksi slipoverit. Isompi on merinointerlockia ja pienempi puuvillaneulosta. Body, paita ja kravatti ovat kaupasta.

Tuota slipoveria pienimmäinen ilmeisesti odotteli, kun sen valmistumista seuraavana aamuna alkoi vihdoin tapahtua :).

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Villaa ylle

Täällä oli jo vähän aikaa kylmempää, kävi välillä yöllä pakkasen puolella. Eräänä aamuna tuli mieleen, että pojalla ei taida olla yhtään sopivaa neule- tai villatakkia, jota voisi pitää ulkovaatteiden alla lämmikkeenä. Siitä sain inspiraation ryhtyä vihdoin ompelemaan näitä viime kauden aikana hankittuja merinovillaneuloksia.
 
Vauvalle tein Kisuliini-kaavaa muokaten haalarin 68-kokoisena. Aika reilulta näyttää, toivottavasti on kuitenkin sopiva ennen ensi kesää :). Mutta kaava on kyllä mukavan mallinen.

Esikoiselle tein Ottobren Autumn Forest -kaavaa mukaillen neuletakin. Tästä tuli oikein sopiva ja kapeahko malli on juuri tarkoitukseen sopiva eli menee hyvin takkien alla ja lämmittää mukavasti.


Kauluksen tein nappiyksityiskohdalla, napin valitsi tyttö itse (nyt alkaa tällainen hillitty ajattelu voittaa jo kaikki koristeelliset ja värikkäät ratkaisut).
Pojan villatakin tein taas kerran Beagle Boyn muunnoksena, koska siinä sattuu olemaan juuri tähän hetkeen hyvät mittasuhteet. Tämän kanssa jouduin tappelemaan, kun vetoketjun ompelu meinasi tökkiä ihan tosissaan. Mutta aika monen purkamisen jälkeen sain kuin sainkin takin valmiiksi ja siitä tyytyväisenä päätin olla harmittelematta epätäydellisiä kohdistuksia.

Yhden sovituskuvan kerkesin napata, tämäkin sovittaja juoksenteli karkuun koko ajan. Hihoissa on reilusti mittaa, mutta sepä ei menossa haittaa, kun muuten takki on oikein hyvän kokoinen.

Sopivasti ilmat lämpenivät villavaatteiden valmistuttua, mutta eipä tarvitse olla huolissaan tulevista kylmistä aamuista :).