perjantai 26. joulukuuta 2014

Muutakin kuin vaatteita

Minä olen ompeluharrastuksessani keskittynyt lähes pelkästään vaatteisiin. Verhojen ompelu on aina ollut minulle vastenmielistä, koska se on tylsää. Silti suurin osa meidän talomme verhoista on minun ompelemiani, kun eihän niitä valmiina saa.

Syksyllä järjestettiin paikallisessa ompeluryhmässä ompelukilpailu teemalla "Säilytin". Koska vauva vaati paljon hoitamista, en edes suunnitellut ryhtyväni suuriluontoisiin projekteihin, mutta halusin joka tapauksessa osallistua, koska kilpailun idea oli niin kiva. Ompelin varapeiton säilyttimen, jonka idean olen nähnyt jostakin lehdestä. Kyseistä lehteä en löytänyt, joten toteutus on oma. Tyynyssä on lähes koko pituudelta vetoketju ja täytteenä siis rullattu peitto.


Päätysaumat on huoliteltu terenauhalla ja toisessa päädyssä on kantokahva.


Säilytintä kutsutaan meillä makkaratyynyksi Viirun ja Pesosen telttaretkeilykirjan innoittamana. Siinä Viiru temppuilee "vihreän makkaran" eli telttapakkauksen kanssa. Keskimmäinen heti kokeili makkaratyynyn päällä juoksemista, mutta se oli hiukan liian pehmeä siihen. Sen sijaan tyynyllä on hypitty ja lojuttu ja sitä on käytetty keppariradan esteenä. Mieskin kysyy sohvalle kellahtaessaan, että missä makkaratyyny on.

Samassa yhteydessä surautin myös erittäin tarpeellisen käsinojataskun nojatuoliin, joka on suosikki-imetyspaikkani ja muutenkin suosikkipaikkani olohuoneessa. Taskua tarvitsin liivinsuojien säilyttämiseen ja olen pitänyt siellä myös vauvan kynsisaksia, suklaata ;) ja lehtiä.


Ja sainpa tehtyä jossain vaiheessa ensimmäisen tilkkupeittonikin. Näitä näkee aina välillä ompeluryhmissä, kun ahkerat ompelijat ovat hyödyntäneet tilkkunsa ihaniin peittoihin. Tämä laiskempi ompelija ei tahdo jaksaa ryhtyä moiseen, mutta tämän pienen peiton sentään sain aikaiseksi. Peitto on oikeasti pieni, vaikka näyttää pikkuisen pojan päällä jopa suurelta. Toisella puolella on musta fleece ja peitto on ommeltu pussiin, joten reunat on vain tikattu. Omistan nykyään kangasleikkurin ja alustan, joten sitten kun joskus on enemmän aikaa, voisin kyllä tehdä näitä lisääkin.


Mukava, kun on päässyt vähän näiden sisustustekstiilienkin kanssa alkuun. Ompelin myös sitterille kuljetuskassin (kiireesti ennen jotain mummilareissua) ja siitä tuli kyllä ajatus, että voisi ommella muitakin kasseja. Joten suunnitteilla olevia projekteja on aina vain enemmän ja enemmän...

lauantai 20. joulukuuta 2014

Vauvalle vaatteita

Pikkumies kasvaa kohisten ja pieneksi käyneitä vaatetta alkaa olla jo suuri laatikollinen. Se tietää ompeluhommia äidille, koska isoveljen vaatteet tästä koosta eteenpäin on laitettu tehokkaasti kiertoon. Ja mieluummin ompelenkin itse, vanhat vaatteet ovat tähänkin asti olleet enemmänkin varavaatteina.

Ryhdyin testaamaan Ottobren Sausage Dog -bodykaavan muuttamista siten, että neppariosa on molemmilla puolilla. Laiskuuttani en jaksanut piirtää kaavaa isommassa koossa, vaan yhdistin 56-kokoisen kaavan suurentamalla sen sopivaksi 68-koon Kisuliinin alaosaan. Hyvät tuli, mutta taidan kuitenkin piirtää tälle bodymallille ihan uuden kaavan seuraaviin vastaaviin. Bodyjen haarakappaleita jatkan aina 2-3 senttimetrillä, muuten ne ovat turhan nafteja vähänkään pulleammalle vauvalle.


Leikkasin vihreän joustofroteebodyn aluksi ihan vain tylsäksi arkivaatteeksi, mutta olihan se ihan liian tylsä. Mietin jonkin aikaa, että mikä kuvio sopisi tuohon vihreään taustaan ja mieleen tuli panda, koska mustavalkoinen on sitten helppo yhdistää muihin vaatteisiin. Vähän vilkaisin googlesta pandan kuvia, että sain piirrettyä applikointikuvan. Aika söpö pandasta tuli, isosisko ja isoveli ihastuivat siihen niin, että tilauksessa olisi pandapipo ja pandapaita.


Tein myös joustocollegesta mustat perushousut, koska sellaiset puuttuivat kokonaan vauvan vaatevarastosta.


Ompelin myös toisen samanmallisen bodyn kauan kaapissa säilyneestä printtitrikoosta. Kulutin samantien koko trikoon tekemällä siitä myös Villikon kaavalla puvun. Lisäsin lahkeisiin resorit ja raglansaumaan neppilistan. Ihan näppärä puku tämmöinenkin.



Ja kun kerran yritin kaapista hävittää kankaanjämiä, niin tein toisenkin Villikon, tämän ilman neppilistaa. 


Koko 68 on aika passeli meidän 3kk ikäiselle, mutta tämä pikkumies ei ihan keskikäyrillä menekään. Villikkoon kyllä saa melkein lisätä resorit tai jatkaa lahjetta, koska lahje on hieman lyhyt suhteessa hihoihin. Nämä vaatteet saattavat moniin teollisiin vaatteisiin verrattuna vastata jo kokoa 74, koska näissä on vielä kasvunvaraa. Isoveljen vanhat 68-kokoiset vaatteet nimittäin ovat juuri sopivia ja osa jo hiukan nafteja.