sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Villiä vilskettä


Keräilinpä kuva-arkistoista kokoelman muksujen vaatteita, jotka on ommeltu talven aikana. Sovituskuvat on otettu enimmäkseen vauhdissa, jota tässä talossa riittää. Vanhin lapsista on ollut aina rauhallinen paikallaan leikkijä. Toinen on enimmän aikaa liikkeessä, joskin nykyään rauhoittuu välillä lukemaan Aku Ankkoja (siskojen kanssa olemmekin sitä mieltä, että Aku Ankalle voisi myöntää Nobelin rauhanpalkinnon ;)). Ja nuorin se vasta varsinainen tehopakkaus onkin. Hänkin saattaa kyllä asettua paikalleen ja olla hiljaa, mutta yleensä silloin on jotain luvatonta puuhaa menossa.


College-asu Verson puodin Matkalla-joustocollegesta ja mustasta joustocollegesta. Paidassa on hieman päällekkäin ristiin edestä menevä kaulus. Kaavana sovellettu Beagle boy. Kirjain applikoitu.


Housujen kaavana Star man.


Pikkuveljelle tein jo aiemmin samasta kankaasta Villikko-kaavan muunnoksella haalarin, joka on ollut kovassa käytössä.


Villikko-kaava on hyvin istuva, lahkeisiin tosin saa lisätä pituutta ja hihoista sitä voi vähentääkin. Ainakin meidän lapsen mittasuhteilla.


Testasin myös Minikrean jumpsuit-kaavaa. Aloituskuvassakin vilahtanut haalari näkyy vähän viitteellisenä, näissä kuvissa pikkuveli on siskon kaverina laskemassa piiloleikissä. 


Jätin tästäkin hupun pois, koska talvella ne ovat hankalia ulkovaatteiden alla. Ihan toimivalta kaavalta vaikuttaa, joskin jonkin verran leveä.


Piiloleikissä näkyvän villamekon ompelin tytölle ennen joulua, kun joulujuhlaa edeltävänä iltana hän ilmoitti, ettei ole mitään päällepantavaa. Kaavana muistaakseni Sirja-paitakaava.


Pupunen -kaavasta sovellettu heppapaita.


Little Lambilla tehty paita eläinkankaasta, jonka ostin viime keväänä Berliinistä viihtyisimmästä kangaskaupasta, jonka olen nähnyt. Tätä kangasta on käytetty säästeliäästi, kangas on hyvälaatuista ja kuosi miellyttää kovin minun silmääni.


Karhu-digiprintti on Eurokankaasta ja raitatrikoo Hilcon. Molemmat majailivat kaapissani pitkään, kunnes huomasin, että ne sopivat erinomaisesti yhteen. Kaavat Little Lamb ja Kisuliini.


Olen ommellut muutamia rooliasuja kaavalla, jonka kehittelin syksyllä. Kaava on tosi toimiva: helppo ommella ja sama koko käy hyvin ainakin 3-8 -vuotiaille.


Tässä kuvassa itse ommeltua on vain isoveljen laatikosta noudettu pipo. Meidän sisustukseemme ovat kuuluneet jo viimeisen puoli vuotta kumollaan olevat tuolit ja vieläkään ei niitä voi pystyyn jättää. Kaurahiutaleita on imuroitu lattialta aika usein, viimeksi tänään. Tämä tehopakkaus pitää huolta siitä, että täällä blogataan vain sunnuntaisin päiväuniaikaan :D. 

Päiväunet päättyivät, joten kiitos ja ensi kertaan!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Vartalotyyppi ja pukeutuminen / Renew Mama

Kototeko-Blogin Sanna aloitti Renew Mama -haastesarjan, jonka ensimmäinen haaste kuului seuraavasti: perehdy vartalotyyppiisi ja suunnittele vaate, joka pukee sinua.


Yritin kovasti perehtyä annettuihin linkkeihin, mutta tulin samaan tulokseen kuin joskus ennenkin: en oikein sovi mihinkään vartalotyyppiluokkaan. Lähimmäksi ehkä osuu kaareva H, mutta en ole siitäkään varma. Leveintä kohtaa kropassani edustavat selkeästi hartiat ja kapeinta vyötärö. Lantiotakin löytyy, joskin sen suhde vyötäröön on hiukan pienentynyt iän ja lastensaannin myötä. Jos minulla olisi pyöreyttä, olisin varmaan X-tyyppi. Mutta sitäpä ei ole.

En siis pysty suoraan hyödyntämään vartalotyypin mukaisia pukeutumisohjeita, mutta yleisperiaatteenahan niissä on, että tasapainotetaan kokonaisuutta. Itse näen oman kroppani kohdalla tämän niin, että hartioita en voi korostaa kovin paljon, kuten en myöskään vyötäröä, koska se taas korostaisi lantiota. Ratkaisuksi jää hillitty hartialinja, pehmennetty vyötärö ja niukahko alaosa. Toki nyt voi vähän rönsyilläkin, mutta tämä näyttää olevan toimiva perusasetelma.


Tunika on ommeltu Ottobren Suolampi-kaavalla. Kaava kaareutuu voimakkaasti kainaloiden alta helmaan ja kaaren ulkosyrjä rypytetään framilonilla. Oikeasti tämä on paitakaava, mutta minä testasin jo aiemmin tätä pitempänä mallina, kun ompelin erään ompeluryhmän omasta kankaasta itselleni tunikan.


Olen aiemmin vältellyt kovin tiukkoja pitkiä paitoja ja mekkoja, koska ne korostavat vyötärön ja lantion eroa. Vaikka aika onkin tasoittanut sitä, niin silti näyttää paremmalta, kun toisen sivun rypytys pehmentää vaikutelmaa.

Ylipäätään olen tullut siihen tulokseen, että aika suurella osalla naisihmisistä on vääristynyt kehonkuva. Omia piirteitä liioitellaan ja useimmat kuvittelevat itsensä paljon leveämmäksi kuin ovat. Itse tähän syyllistyn etunenässä: en ole meinannut edes tunnistaa itseäni näistä kuvista, kun olen aina ajatellut, että olen kovin suuriluinen ja leveä yksilö.

Tähän loppuun haluankin liittää Renew Mama -haasteeseen liittyvät alkusanat, 
jotka yritän itsekin muistaa: 

"Puhu itsestäsi kauniisti!"