maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kaukalopussi DIY

Toisella lapsella oli käytössä Eisbärchenin kaukalopussi ja vaikka hän syntyi talvella, tuntui pussi vähän turhan paksulta. Toinen huono puoli oli se, että nostin usein vauvan kaukalosta vaunuihin jatkamaan unia, kun tultiin kotiin ja jos vauvan nosti pusseineen päivineen, joutui avaamaan pohjalta tarrat, jotka pitivät isoa ääntä --> vauva havahtui helposti.
Näiden epäkohtien vuoksi halusin kokeilla kaukalopussin suunnittelua ja tekemistä itse. Tein koko homman alusta kaavojen piirtämistä myöten ja aika paljon sain miettiä ompelujärjestyksiä ja muuta käytännön toteutusta. Materiaaleina käytin puuvillaneulosta ja ohuehkoa tikkikangasta, jonka kangasosio on joustocollegen tyyppistä pehmeää kangasta (löytynyt EK:n palalaarista, siksi ei tarkempaa tuotetietoa).
Viisipistevyöt oli keskeinen haaste. Ne vaativat ihan erilaisen ratkaisun kuin kolmipistevyöt, jos haluaa saada pussin helposti pois kaukalosta (irrottamatta koko vöitä).



Mittasin vöiden paikat ja kaukalon pohjamitat tarkkaan ja tein pussin kolmesta kappaleesta siten, että pohjan reunoissa on nepparilliset listat ja aukot, joiden kautta vyöt asettuvat sopiviin kohtiin. Alla listat näkyvät siten, että toinen on kiinni ja toinen auki.


Huppuosasta ei tullut kovin suuri, mutta meidän kaukalossamme se ei voi sitä ollakaan, kun yläosa on niin kapea. Hupun yläreunassa on pyöreän kuminauhan ja pikalukon avulla toteutettu kiristys. Kuminauhakujan tein erillisestä, tukikankaalla vuoratusta neuloskaitaleesta.

Mustaharmaavalkoinen väritys mustassa kaukalossa on ehkä vähän tylsä, mutta jospa siellä sisällä majailisi ainakin ajoittain värikkäämpi tyyppi :).

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pitkään haaveiltu ulkoilutakki

Minä tein sen! Vaati se välillä pitkän miettimistauon, mutta silti minä sen tein: parhaimman ulkoilutakin, joka minulla on ollut. Sellaisen, josta olen haaveillut jo pitkään, mutta jota en ole kaupasta löytänyt. Tuulitakin ja paremman takin välimuodon, jolla voi mennä yhtä lailla puistoon ja kaupungille. Pohjoisissa sääoloissa aika tarpeellinen vaate.


Kaavana on SK 3/2010 -lehden sadetakkikaava, mutta muokkasin sitä niin paljon, että oikeastaan enää huppu on alkuperäinen. Harmi, kun en piirtänyt uusia kaavoja ennen ompelua, haluan ehdottomasti tehdä toisenkin tällaisen jossain vaiheessa. Takin pituutta on lyhennetty paljon, halusin puolipitkän takin, jolla on helppo liikkua. Hihansuissa on käänteen alla resorit, ne ovat niin mukavan tuntuiset ja lämpimät.


Kankaana on EK:n palalaarista löydetty ulkoilukangas, jossa on jonkinlainen kosteudenpitokalvo. Vuorina on ohut tikkivuori muualla ja hupussa Ikean puuvilla. Olkasaumat teippasin, mutta muut jätin teippaamatta, kun mietin, että kankaankaan vedenpitokyvystä ei ole takeita.

Hupussa on kiristysnyöri pikalukkosysteemillä ja helmassa samalla systeemillä sivuissa sisäpuolella.


Helmakuminauhoihin ompelin vielä tuon pidikelenkin, että eivät roiku näkyvissä.


Takki mahtuu vielä tämän kokoisen vatsankin kanssa, mutta toivottavasti toimii vielä ilman vatsaakin. Yläosa ainakin tuntuu istuvan oikein hyvin ja jos vyötärönkohta tuntuu liian telttamaiselta vauvan syntymisen jälkeen, niin täytyy miettiä jotain vyösysteemiä. Selkään tein keskelle muotosauman, koska minun selkäni edellyttää sitä, ettei jää pönöttämään. Nyt se vähän rypyttää tuon vatsan takia, mutta ei liian pahasti. Helma on takaa vähän pitempi kuin edestä.

Koekäytin jo takin tänään ja olen niin onnellinen, että sain sen valmiiksi <3.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Mekko ja huppari

Seuraavastakin uudella kaavalla tehdystä mekosta tuli sitten tunika. Meinasin tehdä maksimekon, mutta juhlamekkoprosessin yhteydessä totesin, että ei taida olla mun juttu ainakaan tässä olomuodossa. Tunikat ovat juuri nyt kaikista parhaimpia pitovaatteita ja toisaalta ehkä imetysaikanakin kätevämpiä kuin mekot.


Tämän hupparin olen tehnyt jo aiemmin, mutta se on jäänyt tallentamatta blogiin. Kun kerran kuvia sattui olemaan, niin laitetaan talteen tänne omaan arkistoon. Maha mahtuu vielä hetken hupparin sisään, vaikka se on normimitoilla tehty. Tosin saattaa tietenkin venyä muodottomaksi, mutta eiköhän kuivausrumpu viimeistään palauta neuloksen kuosiinsa.



Huppari on tehty omalla kaavalla, sain omasta paitakaavasta piirrettyä oikein virallisen hupparikaavan juurikin tätä hupparia varten ja näyttää toimivan. Ainut harmillinen juttu oli, että unohdin ommella valmiiksi vuoritetut taskut kiinni ennen vetoketjureunan kanttausta enkä viitsinyt niitä jälkeenpäin lisätä, kun satuin taskut löytämään. Nyt on sitten pärjättävä ilman taskuja. Muuten kyllä tosi hyvä käyttövaate. Kanttaukseen testasin tässä joustocollegea, jota myös nuo resorit ovat. Toimii neuloksen kanssa ja tuossa hupparin reunassa hyvin, mutta on sen verran jämy kanttaus, että trikoovaatteeseen en ehkä laittaisi. Joustocollegehousujen taskunsuissa sen sijaan tosi hyvä kanttausmateriaali, parit housut olen jo tehnyt pojalle siten ja pysyy taskunsuut hyvin kuosissaan.





maanantai 16. kesäkuuta 2014

Monen mutkan juhlamekko

Kummipojan ristiäisten lähestyessä ryhdyin tutkimaan vaatekaappia ja sovittamaan mekkoja. Ja lopputulosta ei ole vaikea arvata: ne mitkä mahtuivat päälle, näyttivät ihan hassuilta.

Kävin Eurokankaassa resorinhakureissulla ja palalaareista löytyi pari potentiaalista juhlavaatekangasta. Olin vähän skeptinen sen suhteen, että oikeasti saisin mekon tehtyä, mutta kolme päivää ennen ristiäisiä kuitenkin aloitin.

Versio A oli leveä maksimekko (hyvin laskeutuva kangas), jossa leikkaus/rypytys rinnan alla. Lopputulos oli sinivalas :P. Joo, en halua näyttää kaksi kertaa itseni kokoiselta, vaikka isompaan kokoon hyvä syy onkin.

Versio B oli kavennettu maksimekko. Lopputulos näytti epämääräisen muhkuraiselta merenneidolta. Huh huh!

Versio C meinasi olla lyhyempi singoallatyyppinen mekko, mutta hihat leikattuani totesin, että etukappaleessa ei ole tarpeeksi käännösvaraa.

Versio D:n tein sitten vain sillä periaatteella, että mennään niillä mitä on. Ompelin olemassa olevat kappaleet yhteen, rypytin framilonilla, tein olkaimet, sovitin, lyhensin ja kappas vain, mekkohan siitä tuli. Mekossa on trikoinen sisäpuoli, johon myös helma on ommeltu kiinni, toimii hyvin tuon päällikankaan kanssa tuollainen ratkaisu.

Sitten tein yhtä pikaisella päätöksenteolla pitsikankaasta hihattimen. Pari kertaa sitä muokkasin sovitusten perusteella, mutta aikaa ei silti mennyt juuri mitään.

Harmi, etten kuvannut noita vaiheita muiden iloksi/kauhistukseksi :). Mutta lopputulos on ihan mukiinmenevä:



Kangas on erittäin laskeutuvaa ja joustavaa, joten tätä mekkoa voi pitää aika monessa koossa. Että jospa se kannatti sitten kuitenkin, vaikka välillä meinasi hermot mennä :).

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Nyt tuli pyyhkeitä...

Ompelin aiemmin 2-vuotiaalle huppupyyhkeen, josta tuli hänen ehdoton suosikkinsa. Suihkun jälkeen jässikkä juoksee ympäri taloa pyyhkeen "helmat" liehuen ja huutelee "minä olen taikuli viitta!". Tätä pyyhettä en kuvannut, mutta nyt tein sarjatyönä kolme samantyyppistä ja otin niistä sitten kuvat.

Pyyhe on hyvin helppo tehdä lukuunottamatta leikkaamista ja kankaiden asettelua siten, että kaksinkertainen joustofrotee ei mene vinoon eikä pussita. Siihen kannattaa varata vähän hermoja. Hupun leikkaan silmämääräisesti hiippamuotoon, ompelen huppukappaleet keskelle suorakaiteen muotoista pyyhettä ja sitten ompelen pyyhkeet "pussiin" ja jätän kääntöaukon. Lopuksi käännän ja tikkaan reunan, jolloin samalla tulee ommeltua kääntöaukko kiinni.


Kankaat on valittu kaapista sillä periaatteella, että mitä joustofroteeta oli kaapissa riittävän iso, tähän käyttöön joutilas pala. Kuusifroteeta tilasin joskus Verson puodista pari metriä oikeastaan juuri pyyhekäyttöä varten ja sen sainkin näihin käytettyä aika lailla kokonaan. Raitasisuksella oleva pyyhe on meidän "viittataikurillemme". Laitan siihen luultavasti vielä nepparit olkapäille, koska pikkumies haluaisi, että pyyhe pysyisi "kiinni".


Bambujoustofroteesisuksinen pyyhe on pienempi ja jää luultavasti tulevan vauvan käyttöön. Bambu on erittäin pehmeä materiaali, mutta myös erittäin venyvä, joten pussitusefekti on voimakkaampi ja siksi en mielellään tee tästä lahjaksi ;).


Tämä pyyhe meni pikkuiselle ihanalle kummipojalle <3.


Ja lopuksi vielä pari laudeliinaa, jotka ompelin toukokuun lopulla tyttären opettajalle viemisiksi. Molemmissa on toinen puoli Metsolan kukkajoustista ja toinen raitaa. Nämä ovat nopeita ommella, mutta se sama asetteluhomma näissä on, että saa suoraan ja siistiksi. Kantinkääntäjä ja interlock-kantti ovat parhaita ystäviä näiden huolittelussa.



Pyyheprojektilla sainkin kivasti lisätilaa "tavoitekangaskaappiini". Minulla on nimittäin näin pieni kangaskaappi ja päätin pistää kangashamstrauksen kuriin tekemällä siitä tavoitekaapin. Eli yritän välttää (huom. yritän) kankaiden ostelua, kunnes ainakin iso osa kankaista mahtuu tähän kaappiin. Kaapin verhot ompelin keväällä, kun pelkäsin, että kankaat haalistuvat.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kesähuppareita 2-vuotiaalle

Talvella ei huppareita tarvittu eikä käytetty, kun huput eivät ole ulkovaatteiden alla kovin käytännöllisiä. Loppukeväästä sitten havahduinkin siihen tosiasiaan, että talvella käytettyjen neuletakkien lisäksi pojalla ei ole yhtäkään hupparitakkia, joita voisi pitää lämpimän sään takkina.

Tein alkuun näitä kaksi, yksi on vielä suunnitteilla.


Oranssiraitaisesta collegesta sain tällaisen vision. Tein tätä aika hartaasti, kun mietin pitkään kiinnityssysteemiä ja hupun muotoa ja muita yksityiskohtia. Lopputulos oli juuri sellainen, kuin alunperin ajattelin, joten olen oikein tyytyväinen!




Huppari on toteutettu alavaroilla, jotka jatkuvat etukappaleen yläosassa ja takakappaleen puolellakin. Hupun saa näin siististi ja takki on sisäpuoleltakin katsomista kestävä. Ja selätinpä napinläpivälttelymoodini, kun visioon kuuluivat oikeat napit.


Hurmurikissahupparin yritin tehdä yhtenä iltana pikasurautuksena. No, senhän arvaa, miten siinä käy. Ompelin etukappaleet väärin päin ja ihmettelin hihoja ommellessa, että miksi en ole leikannut etukappalemerkkejä hiha-aukkoihin. Asia selvisi, kun merkit löytyivät kaula-aukosta :P. Ei auttanut, kuin purkaa koko homma ja aloittaa alusta. Ei sitten ihan niin pikasurautus tullut, mutta hyvä tuli, kun maltoin tehdä rauhassa loppuun toisena päivänä.



Kaavanpohjana molemmissa Beagle Boy (Ottobre 4/2013), jota muuntelin makuni mukaan.


perjantai 6. kesäkuuta 2014

Uusi mekkokaava

Minulla on ollut jo pitkän aikaa suunnitteilla piirtää itselleni uusi mekkokaava, jonka esikuvana on Ranskasta vuosia sitten ostettu pitsitunika. Tunikan/mekon juju on muotoonommeltu yläkappale raglanmallisiin hihansuihin yhdistettynä. Kun paikallisessa ompeluryhmässä innostuttiin raglanpaidasta muokatuista naruolkainmekoista, sain minäkin vihdoin inspiraation toteuttaa tämän suunnitelman.


Ja kylläpä kannatti ryhtyä toimeen. Piirsin jopa kaavat kokonaan, ettei tarvitse muistella, että miten muokkasi mitäkin kohtaa jostain apukaavasta. Tästä tuli tunika ihan siksi, että kangasta ei ollut enempää. Seuraavaksi teen pitemmän mekon. Ja kunhan tuo pallomaha tuosta joskus lähtee, niin kokeilen erilaisia helmavariaatioita :).


Tässä kuvassa näkyy mekon varsinainen idea. Tykkään tästä kaula-aukon muotoilusta todella paljon. Eteen tein pienen framilonrypytyksen, mutta muuten malli on varsin yksinkertainen. Kaula-aukon muotokaitale on tehty kaksinkertaisena pussiin ompelemalla (takana käsin ommeltu sauma) ja tikattu kiinni etu- ja takakappaleeseen. Varsin yksinkertainen siis toteuttaa, kunhan saa ne itselleen sopivat kaavat tehtyä. Ja suureksi ihmetyksekseni minä onnistuin tällä kertaa tuossa yläosassa heti.