Pitkään haaveiltu ulkoilutakki

Minä tein sen! Vaati se välillä pitkän miettimistauon, mutta silti minä sen tein: parhaimman ulkoilutakin, joka minulla on ollut. Sellaisen, josta olen haaveillut jo pitkään, mutta jota en ole kaupasta löytänyt. Tuulitakin ja paremman takin välimuodon, jolla voi mennä yhtä lailla puistoon ja kaupungille. Pohjoisissa sääoloissa aika tarpeellinen vaate.

Kaavana on SK 3/2010 -lehden sadetakkikaava, mutta muokkasin sitä niin paljon, että oikeastaan enää huppu on alkuperäinen. Harmi, kun en piirtänyt uusia kaavoja ennen ompelua, haluan ehdottomasti tehdä toisenkin tällaisen jossain vaiheessa. Takin pituutta on lyhennetty paljon, halusin puolipitkän takin, jolla on helppo liikkua. Hihansuissa on käänteen alla resorit, ne ovat niin mukavan tuntuiset ja lämpimät.

Kankaana on EK:n palalaarista löydetty ulkoilukangas, jossa on jonkinlainen kosteudenpitokalvo. Vuorina on ohut tikkivuori muualla ja hupussa Ikean puuvilla. Olkasaumat teippasin, mutta muut jätin teippaamatta, kun mietin, että kankaankaan vedenpitokyvystä ei ole takeita.

Hupussa on kiristysnyöri pikalukkosysteemillä ja helmassa samalla systeemillä sivuissa sisäpuolella.

Helmakuminauhoihin ompelin vielä tuon pidikelenkin, että eivät roiku näkyvissä.

Takki mahtuu vielä tämän kokoisen vatsankin kanssa, mutta toivottavasti toimii vielä ilman vatsaakin. Yläosa ainakin tuntuu istuvan oikein hyvin ja jos vyötärönkohta tuntuu liian telttamaiselta vauvan syntymisen jälkeen, niin täytyy miettiä jotain vyösysteemiä. Selkään tein keskelle muotosauman, koska minun selkäni edellyttää sitä, ettei jää pönöttämään. Nyt se vähän rypyttää tuon vatsan takia, mutta ei liian pahasti. Helma on takaa vähän pitempi kuin edestä.

Koekäytin jo takin tänään ja olen niin onnellinen, että sain sen valmiiksi <3.