lauantai 28. syyskuuta 2013

Kuka sammutti valot?

Istuin tänään työhön liittyvässä koulutuksessa kuuntelemassa monenlaista filosofista ja käytännöllistä pohdintaa. Samalla neuloin pojalle neuletakin takakappaleen melkein valmiiksi. Hyödyllistä, eikö totta?

Neulominen ei helpottanut ompeluvieroitusoireita, joten kotiin tullessa piti tehdä sille asialle jotain.

Ompelin tytölle kissaneuloksesta Pentagram-kaavaa (OB 3/2013) muokaten paidan ja jollain SK-lehden kaavalla pipon. Tyttö tahtoi mustan taskun, mutta koska se näytti vähän synkältä, käytin mielikuvitusta ja hiukan applikoin. Siitäpä tuli ensimmäinen (ja mahdollisesti myös viimeinen) idea kuosisuunnitteluun:


"Kuka sammutti valot?"

Ei taida olla mikään vuosisadan menestystarina :D.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Mielihyvämekko

Suunnattomasti on harjoittelua takana ja vihdoin onnistuin tekemään vaatteen niin, ettei mikään kohta jäänyt harmittamaan. Ja aikaakin meni reilusti alle 2 tuntia, mikä on minulle jo tosi nopea. Saako olla mielissään? :)

Omalla kaavasysteemillä tehty mekko Paapiin Metsä-puuvillaneuloksesta. Jos joku haluaa kokeilla tuollaista kaulusta, niin se onnistuu helposti: 60cm leveä ja n. 40cm korkea suorakulmion muotoinen kaitale ommellaan putkeksi, taitetaan kaksinkerroin ja ommellaan kiinni kaula-aukkoon. Kaula-aukko oli minulla reilusti isompi ja venytin tuon kauluksen siihen. Tuli minusta hyvä, sopivan napakka.


Ja opettelinpa tekemään muotolaskoksetkin. Hyödyllinen taito sinällään, istuu mekko selän puolelta ihan eri tavalla. Pitäisköhän sitä joskus opetella poseeraamaankin? :D

lauantai 21. syyskuuta 2013

Mustaa valkoisella

Kaikki eivät tykkää riemunkirjavista kuoseista. Tämän bodyn tein pikkumiehelle, jonka äidille PaaPiin kaksivärinen sukellusvenekuosikin oli ihan liian värikäs :). Oranssi on toki voimakas väri ja runsas kuviointi tekee helposti levottoman vaikutelman.

Ei tämäkään rauhallisimmasta päästä ole, kun tuo kapea raita helposti vilisee silmissä. Näin pienessä vaatteessa se vielä toimii (kuvan laatu vähän heikentää vaikutelmaa). Hilcon raitatrikoo on Fabriinasta ja musta trikoo Hannan kankaasta. Kaavana OB:n Kisuliini, johon muokkasin nepparilistan ja pidensin tapani mukaan haarakappaleita.

Tuon tähti-idean kopioin sitten oman pojan villahaalariin. Kerrankin olen varautunut hyvissä ajoin säätilaan ompelusteni kanssa. Vielä kun ei ole ollut minkäänlaista tarvetta villavaatteille.

Haalari on tehty OB:n 4/2012 jumppiksen kaavalla ilman huppua. Raitaresorit tein yksinkertaisina ja kauluksen sekä ripustuslenkin samasta merinovillajoustofroteesta kuin haalarinkin, että tämä olisi mahdollisimman pehmeä ja mukava. Kankaat kaikki Pehemiältä. Ja sitten taas huippulaadukkaita ja hyvin aseteltuja sovituskuvia...






lauantai 14. syyskuuta 2013

Työn vaihdantaa

Tehtiinpä naapurin rouvan kanssa vaihtokaupat. Hän virkkasi minulle vessan maton, jota en saanut millään tehtyä (aloitin ja purin jo pariin kertaan). Minä sitten ompelin heidän tytöilleen mekot.
























Katsoimme yhdessä mallit pääpiirteittäin ja he valitsivat itse kankaat. Mekot on tehty vanhan Ottobren perusmekon kaavoja (koot 110 ja 134) soveltaen. Pinkkiin joustocollegemekkoon tein Pentagram -hupparin mallilla taskun eteen. Waterlily-mekossa on valekietaisuosa ja framilonrypytys sen alaosassa ympäriinsä.

Ihan hauska projekti, joskin oli haasteellista yrittää tehdä oikeankokoiset pelkällä senttikoolla ja silmämääräisellä arviolla. Pinkki mekko oli ilmeisesti juuri sopiva, Waterlilyssä taas reilummin kasvunvaraa. Mutta kyllä nämä onneksi kelpasivat vastaanottajille :).

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Täydellinen kaava

Se syntyi näin:

Otin vanhan, kaikille fb:n ompeluryhmien jäsenille tutun "tissiksen" kaavan sekä suosikkipaitakaavani eli Joka tyypin kaavakirjan raglanpaidan. Asettelin ne kaavapaperin alle ja piirsin yläosan sopivasti muokaten kokemuksen perusteella omien mittojen mukaiseksi.

Sitten ompelin ensimmäisen testimekon Ottobrelta ostetusta viskoositrikoosta. Hihan tein myös em. kaavojen yhdistelmällä.

Ja siitä tuli ihana. Harmaasävyinen pienikuvioinen trikoo on vaikea saada näkymään kuvissa järkevän näköisenä, mutta se on luonnossa kivan näköinen. Kimallustakin siinä on :). Vyönä samasta kankaasta tehty letitetty nyöri. Helman sivuihin tein framilonilla rypytykset.



Seuraavaksi tein samaa kaavasysteemiä muokaten peruspaidan Ikasyrin Soulbirdistä ja Hannan kankaan mustasta trikoosta. Kanttaukset tein Pehemiän luomuinterlockilla ja hihoissa ja helmassa on Ompelutalosta ostettua joustopitsiä. Olkapäillä on pieni framilonrypytys. Ei hassumpi, tytär haluaa kuulemma samanlaisen jostakin eri kankaasta. 

Täydellinen kaava tarkoittaa tässä siis juuri oikean kokoista ja muotoista yläosaa. Alaosa ja hihat on helppo muokata aina tarkoituksen mukaan.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hypoteettista ajattelua

"Jos reppii, niin mennee pilaksi"
"Jos kova vauhti, niin tulee pipi."
(Tytär 1v10kk eli aika monta vuotta sitten)

"Jos hätäilee, niin joutuu ratkomaan."
(Äiti 35v, aika monta kertaa viimeisen vuoden aikana)

Mutta jos jaksaa miettiä ja harjoitella, niin alkaa vähitellen onnistua. Ja kun onnistuu, tulee hyvä mieli. Ja joka tapauksessa on koko ajan hyvä mieli, jos saa keskittyä lempipuuhaansa. Ja oikeastaan ei ole koskaan tylsää, koska aina voi suunnitella seuraavia ompeluksia, jos ei voi tehdä muuta.

Summa summarum: jos harrastaa ompelua, elämä on mukavaa :).

Poika sai vähän uusia kamppeita. Housuista olikin pulaa, paidat olivat enemmän mieliteko-ompelua.


Paita on tehty Raide-kaavalla ja housut muokattu Ultimate Casual housuista kokoon 92 (Ottobresta molemmat). Pärinä-Jersey Pehemiältä, resorit Hannan kankaasta ja musta velour vaihtarina.
Tein samaa kaavaa muokkaamalla olkanepillisen version. Tämä kangas joustaa huonosti, joten nepit on hyvä olla. Sukellusvenetrikoo on Vauvauvasta.
Housuja olen tosiaan ommellut nyt sarjana, kaikki samalla Ultimate Casual -kaavalla erinäköisinä versioina. Hyvä peruskaava! Vihreä velour ja sininen joustofroteet ovat Metsolasta. Raitaresori ja verkkariversioiden sivuraidan joustofrotee Pehemiältä. Tuo sivuraita syntyi taas vahinkoinnovaationa, kun kangaspala eri riittänytkään leveyssuunnassa :). Sinisten housujen kettu on silityskuva, joka on muuten pysynyt paikallaan jo monta pesua.




Ja isi saa pojan kanssa samistella pärinäpaidassa. Nämä pärinäkaverit kyllä viihtyvät hyvin keskenään autotallissa ja äiti ehtii sillä aikaa vähän ommella <3.


Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!