Viime aikoina olen löytänyt ihania kankaita ihan itseäni varten. Ja jopa ehtinyt niitä vähän ommella.
Merinoneulosta ehdin saada Pehemiältä, kun oli oikeaan aikaan oikein puhelimessa muistutus, että käy tilaamassa. Tämä on melkein liian ihanaa, sekä näöltään että tunnultaan. Kaulus on tehty siten, että tätä voi piristää värillisellä huivilla ja toisaalta malli on sellainen, että tätä voi myöhemmin pitää lämpökerrastopaitana, jos joskus vanuttuu niin, ettei enää paremmaksi vaatteeksi kelpaa.
Kaavan pohjalla Joka tyypin kaavakirjan raglan. Alun perin oli tarkoitus tehdä neuletakki, mutta kun tapani mukaan roikotin kangasta edessäni ja katsoin peiliin, niin tuli visio, joka oli pakko toteuttaa. Nyt sitten tarvisi ostaa uusi kangas siihen neuletakkiin...
Helma ja hihansuut huolittelin rullapäärmeellä. Kuvasta ehkä erottuu huonosti, mutta röyhelöinen reuna sopii minusta tuon kankaan luonteeseen.
Sinistä
kotkaneulosta mietin pitkään ja lopulta tilasin, kun sattui sopiva
tarjous. Mies kommentoi, että kotkat näyttävät kanoilta, ja siitä
sydämistyneenä uhkasin jo tehdä hänelle kanahupparin. Lopulta arvio
lieventyi siten, että ne näyttävät kanalinnuilta ja sen jo nielin. Mikäs
siinä, käyskennellään sitten kanalintumekossa.
Kaava on se oma aiemmin tehty. Hieman erilaisella kauluksella taas ja helman suoristin.
Ja otsikon onnellinen ompelija viittaa ihanien kankaiden ja mekkojen lisäksi siihen, että sain vaihdettua ompelukoneen aika paljon parempaan. Endorfiinituotanto lisääntyy ihan vain katsomalla sitä uutta konetta :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti