lauantai 14. joulukuuta 2013

Pipo päässä pakkasella...

...ompi paras tassutella. Kuka muistaa ne 80-luvun iskulauseet ja kuvat koulussa?

Kuopukselle ei ole ostettu yhtään talvipipoa. Ei voi ostaa, kun senhän voi ommella. Eikä kaupassa edes ollut mitään hyviä. Jonkin aikaa sitten meni syksyllä villakypärämyssyllä ja syyspipolla ennen kuin sain tämän leijonapipon tehtyä.



Mallia "oho, eipä onnistunutkaan" ja "leikataan tuosta ja lisätään tätä". Kyllä siitä ihan käyttökelpoinen tuli. Sisällä on merinovillajoustofroteeta ja PULia, joka varsinaisesti aiheutti sen ongelman.

Seuraavaksi päätin kokeilla muotoillumpaa mallia. Ottobren Panda-piposta nappasin yläosan muodon ja alaosan piirtelin itse. Koeversiokin oli ihan ok, mutta sitä en kuvannut.

Ja sitten syntyi vihdoin se hifistelyversio:





Voi pojat, kun minä pyörittelin tätä myssyä tyytyväisenä käsissäni, kun se valmistui. Olisin voinut taputtaa itseäni olkapäälle ja todeta kuopuksen tavoin: "Hyvä ______! Ite teki!!"

Lakissa on parin sentin levyinen kiinnitysnauha alhaalla, joka ei näy tuossa irtokuvassa. Nauha on nepparilla kiinni ja toimii käytössä erittäin hyvin. Kuten koko lakki muutenkin, parempaa tuskin olisin kaupasta saanut.

2 kommenttia:

  1. Voi pojat on hieno lakki! Niin istuva ja hyvännäköinen :) Oliko tässä myös se merinovilla vuori? Typykän karvalakki on osoittautunut erittäin hyväksi, mutta fleece-vuori hiostaa nopeasti aluslakin märäksi autossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lakki on kaksinkertaista fleeceä ja se on ulkoillessa hyvä, mutta autoilulakiksi varmasti liian kuuma. Luulen, että fleece-merino-yhdistelmäkin voisi olla aika kuuma. Kaksinkertainen merino vois olla aika ihana tai sitten tuo neulos-merino.

      Poista