Äitiyspakkauksen täytettä

Meidän vauvat eivät tykkää syntyä kovin aikaisin, mikä nyt on hyväkin asia monessa mielessä, vaikka loppuaika onkin vähän tukalaa. Edellisen loppuraskauden istuin nojatuolissa neulomassa ja vauvalla olikin sitten aika ihanat villavaatteet. Tämän loppuraskauden puuhastelun kaikki lukijat jo tietävätkin. Yhtenä tavoitteena on ollut käyttää kaapista kaikenlaisia kangaspaloja pois, että saisin kankaat vähemmäksi (että voisi taas joskus ostaa lisääkin ;)).

Nämä velourvaatteet syntyivät neppilistabodyn innostamana, metsävelouria oli juuri sopiva pikkupala jäljellä tähän kokeiluun. Tein bodyyn kokeiluna kiinteät tumput, kun en osannut päättää, että minkä väriset resorit siihen sopisivat. Valkoiset velour-puolipotkarit tein sitä varten, että on jotkut kätevät housut, jotka sopivat mahdollisimman monen bodyn kanssa yhteen.

Isompi osa kirpparilta löytyneestä metsävelourista meni tähän haalariin. Nyt kyllä olen jo unohtanut, että millä kaavalla tämän tein :O.

Aaltojoustofrotee on lojunut kaapissa toimettomana jo liian kauan, joten se oli otollinen kohde kaavakokeilulle. Ottobren Villikko-kaavaa on kehuttu ompeluryhmissä tosi paljon, joten testasin sen. Alkuperäisessä on nepparit vain haaraosassa, mutta minusta ylös asti avattava on kätevämpi, joten muokkasin sen verran. Hyvältä kyllä kaava vaikuttaa.

Ja saman Villikon yläosaa hyödyntäen käytin aaltojoustofroteen loppupalan tähän pieneen huppariin. Hupun tein jostain toisesta kaavasta muokkaamalla, toki olisi fiksua piirtää valmiiksi sopiva huppu tällekin kaavalle.

Jossain vaiheessa otin kuvan kaikista vauvalle ommelluista vaatteista, mitä siihen mennessä oli valmiina. Onhan noita kertynyt, meinasi olohuoneen matolta tila loppua. Ja uusiakin on jo näiden jälkeen valmistunut. Kyllä tämä taitaa kohta vetää vertoja äitiyspakkaukselle ;). Peitto ja huppupyyhekin löytyy ja lisäksi olen saumuroinut muutaman uuden harson ja joustofroteepyyhkeen, joita ei viitsi alkaa kuvaamaan. Toppapukua ja makuupussia en sentään tee, kun ne löytyvät ennestään.

Kangasterapiaa

Mihinhän minä tässä joutuisin ilman ompeluharrastusta? Lähikaupassa vielä jaksaa käydä ja välillä jossain kylässä, jos se ei vaadi isompia ponnisteluita, mutta siinäpä se aktiviteettivarasto sitten on. Pää pysyy koossa ja mieli virkeänä, kun saa lennättää mielikuvitustaan kankaiden kanssa ja ainakin välillä silmä ja sielu lepää, kun lopputuloksia katselee.

Sain kangasvaihtareilta käsiini raportin korkeudelta (60cm) ja 120cm leveydeltä tätä Selian kaunista trikoota. Ajatuksena oli vain tehdä tytölle joku paita, mutta kankaasta olikin yllättävän moneksi.

Olen piirtänyt tytön valmispaidasta jo jokin aika sitten kaavan, joka sopi tämän kankaan kuvioon erinomaisesti. Kaulukseen ja hihansuihin käytin Ompelutalosta löytynyttä uudenlaista joustavaa kanttausnauhaa, joka vaikuttaa aika kivalta, mutta ohuen kankaan kanssa näköjään rypyttyy helposti.

Kankaanpalasta löytyi toinenkin lokki, jonka sain napattua pojan paitaan. Paidan kaavana Beagle Boy muokattuna. Tytär halusi omaan paitaansa sinisen värin taustaksi, mutta näihin pienempiin valkoinen tuntui raikkaammalta.

Ja vielä jäi jäljelle pala kaunista maisemaa ja sen tallensin tähän suloiseen, pieneen bodyyn. Idean kietaisubodyn virkaa toimittavaan neppilistabodyyn sain Saumanvara-ryhmästä, idean jakaja kertoi taas bonganneensa sen ruotsalaisista ompelublogeista. Näin se tieto kulkee. Itse piirsin kaavat Ottobren Happy Squirrelin pohjalta.

Harkitsin tässä näiden vaatteiden jemmaamista johonkin odottamaan pienimmän käyttäjän saapumista ja kasvamista sopivan kokoiseksi, että saisimme otettua sisaruskuvia. Mutta tytär kyllä aikoi heti laittaa paitansa kouluun päälle, joten saa nähdä :).

Pikkuriikkisiä pukimia

Olen tässä pikkuhiljaa laitellut vauvan kamppeita kuntoon ja samalla tehnyt vertailua vanhojen ostovaatteiden ja uusien ommeltujen välillä. Havaitsin siinä, että nuo Ottobren kaavalla ja minun reilulla pituusmitallani tehdyt vaatteet ovat vähintään kokoa tai kahta isompia, kuin olen olettanut. Niinpä meillä ei ollut oikeasti yhtään ihan pientä itse ommeltua vaatetta. Nopeasti sitä unohtaa, kuinka pieniä ne vauvat ovat syntyessään.

Piti sitten etsiä 50-senttisen bodyn kaava ja päädyin käyttämään vanhan SK:n äitiyspakkauksen kirjekuorikaula-aukkoista kaavaa, jota vähän muokkasin. Velourhousut pienensin Ottobren Tiikeri-kaavasta, jossa pienin koko oli 62cm. Ja nyt ollaan jo varmaan aika lähellä sellaisia vaatteita, jota voi käyttää heti alusta asti. Bodyn malliin en ole ihan tyytyväinen, hartiat ovat minusta leveät. Muuten kyllä tykkään siitä hirveästi. Vaatteiden alla on velour-peitto, jonka vauvalle ompelin. Toinen puoli on valkoista velouria ja kanttaukset on tehty valkoisella interlockilla. Aika ihanan pehmeä peitosta tuli <3.

Tämä norsubody näyttäisi sopivan hyvin yhteen aiemmin ommeltujen pallohaalareiden kanssa.  

En tiedä, onko muilla ompeluharrastajilla tällaisia tapoja, mutta minulla ompelukset voivat syntyä vaikka sillä perusteella, että kaikki puolat ovat varattuja ja ompelen sitten sen väristä, että saan jonkun puolan muuhun käyttöön. Nyt piti oranssi lanka saada pois puolalta, joten etsin kaapista oranssille kantille sopivaa paria. Parhaimmalta vaikutti mustavalkoinen Hilcon raitatrikoo, jota voi käyttää tiheäraitaisuutensa vuoksi lähinnä näihin pieniin vaatteisiin (muuten vilisee silmissä). Kaavana Ottobren 6/2007 kietaisubody, johon laitoin sisälle solmimisnauhat ja päällikerrokseen nepparit. Koko 56cm, joka taas vaikutti aika reilulta, vaikka tein ilman saumanvaroja.

Raitabody sopiikin sitten näiden valkoisten housujen kaveriksi aika kivasti. Sitten ompelin myös harmaat housut, kun sattui harmaa joustocollege lojumaan ompeluhuoneessa näkösällä.

Ja näinkin spontaanilla toiminnalla sain ensimmäistä kertaa aikaan tällaisen mix&match -setin. Toteutuipa sitten yksi oma tavoite näissä ompeluhommissa, vaikkakin puoliksi vahingossa.

 

Perusvaatteita perheelle

Vaikka en tilauksesta vaatteita teekään, niin omalta perheeltä niitä tilauksia kyllä tulee tasaiseen tahtiin. Mielelläni teen silloin, kun jaksan. Ja kivasti tulee vaihtelua, kun saa ommella naisten vaatteita, miesten vaatteita (lähinnä T-paitoja ja korjausompelua), koululaistytön vaatteita, pikkupojan vaatteita ja vauvan vaatteita.

Tytär sai uuden mekon koulun alkamisen kunniaksi. Kangas tuli vaihtareilta ja päätin sen huristella heti perusmekoksi, kun vielä kesää näytti riittävän. Kaavana sama, jota olen ennenkin perusmekoissa käyttänyt, sama kokokin edelleen, leikkelen vain silmämääräisesti sopivaan kokoon ja malliin.

Kepparitunikan tein jo keväällä, mutta se jäi silloin kuvaamatta ja julkaisematta. Nämä kuvat on otettu synttäreillä, joten kuvakulmat ovat vähän erikoisia. Tässä käytin jotakin Ottobren peruspaitakaavaa, pidensin reilusti, laitoin tytön toiveesta pitkän resorin helmaan, suurensin kaulaa-aukkoa ja tein perhoshihat tai sinne päin Tehtaamo-blogin ohjetta mukaillen. Hihansuissa on joustopitsi, joka jämäköittää niitä jonkin verran. Ja kaula-aukon kantin alla kulkee myös samainen pitsi ilmettä tuomassa.

Miehelle olen ommellut jo useita T-paitoja ja joka kerta on jäänyt vaivaamaan, että pitäisi tehdä oma kaava, että saisi istuvampia. Nyt sitten sen vaivan näin, että muokkasin ja piirtelin kaavat uusiksi. Aika hyvä jo on, kainalokohtaa toki voi aina viilata.

Ja pikkumies sai taas läjän peruspaitoja, kun on kasvanut jo aika monesta entisestä ulos. Edelleenkin hän on liikuttavan ilahtunut uusista paidoista, erityisesti kun niissä on suosikkijuttuja, kuten liikennemerkkejä, lentokoneita ja muita koneita. Liikennemerkkipaidan kaavana Little Lamb pidennettynä, muissa Beagle Boy paitaversiona, Ottobren malleja molemmat.

 

 

Junakangaspala on odottanut kaapissa jo tovin ja päätin sen käyttää kerralla loppuun, ettei jää pientä palaa taas kerran laatikon pohjalle odottelemaan. Kahta kokonaista paitaa kankaasta ei tullut, mutta etuosan sain vielä toiseen.