Kangasterapiaa

Mihinhän minä tässä joutuisin ilman ompeluharrastusta? Lähikaupassa vielä jaksaa käydä ja välillä jossain kylässä, jos se ei vaadi isompia ponnisteluita, mutta siinäpä se aktiviteettivarasto sitten on. Pää pysyy koossa ja mieli virkeänä, kun saa lennättää mielikuvitustaan kankaiden kanssa ja ainakin välillä silmä ja sielu lepää, kun lopputuloksia katselee.

Sain kangasvaihtareilta käsiini raportin korkeudelta (60cm) ja 120cm leveydeltä tätä Selian kaunista trikoota. Ajatuksena oli vain tehdä tytölle joku paita, mutta kankaasta olikin yllättävän moneksi.

Olen piirtänyt tytön valmispaidasta jo jokin aika sitten kaavan, joka sopi tämän kankaan kuvioon erinomaisesti. Kaulukseen ja hihansuihin käytin Ompelutalosta löytynyttä uudenlaista joustavaa kanttausnauhaa, joka vaikuttaa aika kivalta, mutta ohuen kankaan kanssa näköjään rypyttyy helposti.

Kankaanpalasta löytyi toinenkin lokki, jonka sain napattua pojan paitaan. Paidan kaavana Beagle Boy muokattuna. Tytär halusi omaan paitaansa sinisen värin taustaksi, mutta näihin pienempiin valkoinen tuntui raikkaammalta.

Ja vielä jäi jäljelle pala kaunista maisemaa ja sen tallensin tähän suloiseen, pieneen bodyyn. Idean kietaisubodyn virkaa toimittavaan neppilistabodyyn sain Saumanvara-ryhmästä, idean jakaja kertoi taas bonganneensa sen ruotsalaisista ompelublogeista. Näin se tieto kulkee. Itse piirsin kaavat Ottobren Happy Squirrelin pohjalta.

Harkitsin tässä näiden vaatteiden jemmaamista johonkin odottamaan pienimmän käyttäjän saapumista ja kasvamista sopivan kokoiseksi, että saisimme otettua sisaruskuvia. Mutta tytär kyllä aikoi heti laittaa paitansa kouluun päälle, joten saa nähdä :).