Villiä vilskettä

Keräilinpä kuva-arkistoista kokoelman muksujen vaatteita, jotka on ommeltu talven aikana. Sovituskuvat on otettu enimmäkseen vauhdissa, jota tässä talossa riittää. Vanhin lapsista on ollut aina rauhallinen paikallaan leikkijä. Toinen on enimmän aikaa liikkeessä, joskin nykyään rauhoittuu välillä lukemaan Aku Ankkoja (siskojen kanssa olemmekin sitä mieltä, että Aku Ankalle voisi myöntää Nobelin rauhanpalkinnon ;)). Ja nuorin se vasta varsinainen tehopakkaus onkin. Hänkin saattaa kyllä asettua paikalleen ja olla hiljaa, mutta yleensä silloin on jotain luvatonta puuhaa menossa.

College-asu Verson puodin Matkalla-joustocollegesta ja mustasta joustocollegesta. Paidassa on hieman päällekkäin ristiin edestä menevä kaulus. Kaavana sovellettu Beagle boy. Kirjain applikoitu.

Housujen kaavana Star man.

Pikkuveljelle tein jo aiemmin samasta kankaasta Villikko-kaavan muunnoksella haalarin, joka on ollut kovassa käytössä.

Villikko-kaava on hyvin istuva, lahkeisiin tosin saa lisätä pituutta ja hihoista sitä voi vähentääkin. Ainakin meidän lapsen mittasuhteilla.

Testasin myös Minikrean jumpsuit-kaavaa. Aloituskuvassakin vilahtanut haalari näkyy vähän viitteellisenä, näissä kuvissa pikkuveli on siskon kaverina laskemassa piiloleikissä. 

Jätin tästäkin hupun pois, koska talvella ne ovat hankalia ulkovaatteiden alla. Ihan toimivalta kaavalta vaikuttaa, joskin jonkin verran leveä.

Piiloleikissä näkyvän villamekon ompelin tytölle ennen joulua, kun joulujuhlaa edeltävänä iltana hän ilmoitti, ettei ole mitään päällepantavaa. Kaavana muistaakseni Sirja-paitakaava.

Pupunen -kaavasta sovellettu heppapaita.

Little Lambilla tehty paita eläinkankaasta, jonka ostin viime keväänä Berliinistä viihtyisimmästä kangaskaupasta, jonka olen nähnyt. Tätä kangasta on käytetty säästeliäästi, kangas on hyvälaatuista ja kuosi miellyttää kovin minun silmääni.

Karhu-digiprintti on Eurokankaasta ja raitatrikoo Hilcon. Molemmat majailivat kaapissani pitkään, kunnes huomasin, että ne sopivat erinomaisesti yhteen. Kaavat Little Lamb ja Kisuliini.

Olen ommellut muutamia rooliasuja kaavalla, jonka kehittelin syksyllä. Kaava on tosi toimiva: helppo ommella ja sama koko käy hyvin ainakin 3-8 -vuotiaille.

Tässä kuvassa itse ommeltua on vain isoveljen laatikosta noudettu pipo. Meidän sisustukseemme ovat kuuluneet jo viimeisen puoli vuotta kumollaan olevat tuolit ja vieläkään ei niitä voi pystyyn jättää. Kaurahiutaleita on imuroitu lattialta aika usein, viimeksi tänään. Tämä tehopakkaus pitää huolta siitä, että täällä blogataan vain sunnuntaisin päiväuniaikaan :D. 

Päiväunet päättyivät, joten kiitos ja ensi kertaan!

Vartalotyyppi ja pukeutuminen / Renew Mama

Kototeko-Blogin Sanna aloitti Renew Mama -haastesarjan, jonka ensimmäinen haaste kuului seuraavasti: perehdy vartalotyyppiisi ja suunnittele vaate, joka pukee sinua.

Yritin kovasti perehtyä annettuihin linkkeihin, mutta tulin samaan tulokseen kuin joskus ennenkin: en oikein sovi mihinkään vartalotyyppiluokkaan. Lähimmäksi ehkä osuu kaareva H, mutta en ole siitäkään varma. Leveintä kohtaa kropassani edustavat selkeästi hartiat ja kapeinta vyötärö. Lantiotakin löytyy, joskin sen suhde vyötäröön on hiukan pienentynyt iän ja lastensaannin myötä. Jos minulla olisi pyöreyttä, olisin varmaan X-tyyppi. Mutta sitäpä ei ole.

En siis pysty suoraan hyödyntämään vartalotyypin mukaisia pukeutumisohjeita, mutta yleisperiaatteenahan niissä on, että tasapainotetaan kokonaisuutta. Itse näen oman kroppani kohdalla tämän niin, että hartioita en voi korostaa kovin paljon, kuten en myöskään vyötäröä, koska se taas korostaisi lantiota. Ratkaisuksi jää hillitty hartialinja, pehmennetty vyötärö ja niukahko alaosa. Toki nyt voi vähän rönsyilläkin, mutta tämä näyttää olevan toimiva perusasetelma.

Tunika on ommeltu Ottobren Suolampi-kaavalla. Kaava kaareutuu voimakkaasti kainaloiden alta helmaan ja kaaren ulkosyrjä rypytetään framilonilla. Oikeasti tämä on paitakaava, mutta minä testasin jo aiemmin tätä pitempänä mallina, kun ompelin erään ompeluryhmän omasta kankaasta itselleni tunikan.

Olen aiemmin vältellyt kovin tiukkoja pitkiä paitoja ja mekkoja, koska ne korostavat vyötärön ja lantion eroa. Vaikka aika onkin tasoittanut sitä, niin silti näyttää paremmalta, kun toisen sivun rypytys pehmentää vaikutelmaa.

Ylipäätään olen tullut siihen tulokseen, että aika suurella osalla naisihmisistä on vääristynyt kehonkuva. Omia piirteitä liioitellaan ja useimmat kuvittelevat itsensä paljon leveämmäksi kuin ovat. Itse tähän syyllistyn etunenässä: en ole meinannut edes tunnistaa itseäni näistä kuvista, kun olen aina ajatellut, että olen kovin suuriluinen ja leveä yksilö.

Tähän loppuun haluankin liittää Renew Mama -haasteeseen liittyvät alkusanat, 

jotka yritän itsekin muistaa: 

"Puhu itsestäsi kauniisti!"

Tätä ilman en pärjää: musta neuletakki

Minulle tuli syksyllä iso ongelma, kun ainoaan mustaan neuletakkiin tuli reikä niin hankalaan kohtaan, ettei sitä voinut korjata. Eihän nyt ilman mustaa neuletakkia pärjää mitenkään, varsinkaan kun sattuu olemaan aika vilukissa ja neuletakki kuuluu vakiovarustukseen muulloin kuin helteellä.

Kankaat olivat valmiina kaapissa, joten otin sitten härkää sarvista ja leikkelin ne. Ideoita ei puuttunut, joten neuletakkeja syntyi useampi.

Nappitakki on R-collectionin puuvillaneuletta, erittäin miellyttävän tuntoinen materiaali. Kaavana oma hupparikaava. Ehkä hieman lapsekas nappirivistö sopii hyvin opettajaihmiselle, pinkkien housujen ja huivin kanssa olen tätä töissä pitänyt :).

Merinovillainterlockista tein vähän asiallisemman version, joka sopii lämmikkeeksi myös hameita ja mekkoja käytettäessä. Tämmöistä yleiskäyttöistä villatakkia sitä melkein eniten tarvii. Kaava tässäkin oma. Kuva on tarkoituksella ylivaloittunut, koska muuten röyhelöt eivät erottuisi mustasta taustasta.

Tämä ei ole ihan musta, mutta vähän saman kategorian vaate. Ruusumerinovillaneulos päätyi hyvin yksinkertaiseksi, kauluksettomaksi neuletakiksi. Kaava sama peruskaava, leikkelen vain helmat ja etuosat sen hetkisen vision mukaan. Tämän villatakin kanssa olen vähän epäröinyt, että onko tämä liian "mummomallia". Huiveilla ja erilaisilla housuilla olen sitä mielikuvaa rikkonut ja neuletakin malli on kyllä jotenkin ihana sinänsä.

1-vuotiaan kuvauskamppeet

Elokuinen töihinpaluu sai aikaan pitkän blogitauon. Ompeleminenkin on ollut välillä pitkiä aikoja tauolla, mutta kaikenlaista on pikkuhiljaa siinä muun elämän sivussa valmistunut.

Kuopukselle ompelin uusia bodyja, kun hoitopaikassa valokuvaus lähestyi. Norsubody on Sausage dogin ja Kisuliinin pohjalta piirrettyllä yhdistelmäkaavalla tehty. Farkut tein pikaompeluksena edellisenä iltana, kun totesin, että entiset housut eivät näytä kivoilta bodyn kanssa. Tykkään laittaa lapsille kuvauksiin rennot, mutta siistit arkivaatteet, että näyttäisivät kuvissa luonnollisilta. Kivat kuvat saimme, mutta niitä en tekijänoikeussyistä tänne viitsi laittaa, pakko tyytyä näihin kotona otettuihin perässäjuoksukuviin.

Farkut on muokattu reilulla kädellä Ottobren Alvin-joustofarkkukaavasta. Pikkumies on melko hellyttävän näköinen, kun pistää toisen käden taskuun ja kävelee reteän näköisenä farkuissaan :D.

Valitut palat, vai miten se meni?

Tänä kesänä ei ole ollut paljon ompeluaikaa eikä muutakaan vapaa-aikaa. Olemme urakoineet flunssien sairastamisen saralla ja tietysti vuorotellen, ettei ole paljon terveitä päiviä koko porukalla ollut. Nyt alkaa pienin olla entisellään kahden viikon valvontaputken jälkeen.

Tässäpä muutamia ihan alkukesästä ommeltuja, joista sattui kuva löytymään. 

Sekä pojan että minun mielestä yksi parhaita paitoja Beagle Boysta muunneltuna. 

 

Neulostakki aika paljon Ottobre 4/2012 jumppiksesta muokattuna. Näitä tein kaksi, toisen nuorimmaiselle ja toisen lahjaksi. Erittäin käteväksi käytössä todettu, sopii kaikkien vaatteiden kanssa.

Ja taskuhousut Noshin farkkucollegesta, suuntaa-antavana kaavana joku vanha sivusaumaton.

Keltaisten housujen kaveriksi sopii Kisuliinin kaavalla ommeltu pesukarhubody. Kankaan ostin Berliinin Stoff und Stil -kaupasta, joka oli muuten erityisen viihtyisä kangaskauppa.

Nämä kuvat on napattu vauhdissa kännykällä, mutta jospa näistä jotain näkisi.

Paratiisimaijoista taskumekko frillahihoilla, Flycatcherin muunnelma.

Merimieshenkinen hellemekko (joille ei ole tänä kesänä ollut tarvetta ainakaan ulkoilmassa) narutopin kaavasta muokattuna. Ankkuri silitysarkkia ja helmaröyhelö framilonilla rypytettyä interlockia (kätevä ratkaisu, kun interlock ei tarvitse huolittelua).  

 Ja samaa tyyliä paita, kaavana Mr. Bear.

Pikkumakiaa

3-vuotiaalle herkkusuulle makia huppari. Kaavana Beagle boy, koko 98 on nyt aika sopiva, kun poika on noin metrin mittainen ja käyttää ostovaatteissa (niissä harvoissa) kokoa 104. Tosin hihat teen aina silmämääräisesti resorimittaa muunnellen.

Pehmofarkut on tehty farkkujerseystä Chillax-kaavalla. Poika tykkää näistä hirveästi, mutta kangas on sen laatuista, että siihen tulee tosi herkästi langannousuja ja reikiä, jos se osuu jonkun terävän kohdan lähelle. Nämä ehkä lyhenevät sen vuoksi shortseiksi lähiaikoina.

Ja Mr. Bear -kaavalla lyhythihainen, kerrankin tuli tehtyä juuri sopiva, ettei aina ole liian isot vaatteet päällä.

Ulkovaatteita

 Ottobre-lehden Everyday wear -takkikaava on ollut ilmeisen suosittu. Eikä ihme, malli on kohtuullisen näppärä toteuttaa ja juuri sellainen sopivan rento ja eleetön, että sitä voi käyttää sekä ulkoillessa että kaupungilla (tässä takkia ulkoilutetaan Berliinissä).

Tein oman versioni mustasta softshellistä ja vuoritin ohjeesta poiketen hupun mustalla puuvillaneuloksella. Kaavaan en tehnyt muutoksia ja takki istuu muodoltaan erittäin hyvin sellaisenaan. Hihoja pidensin hieman ja huppu oli aika suuri, joten sitä muokkaan seuraavaan versioon.

 

Parit ulkohousutkin olen ommellut Rasavilin loppuunmyynnistä ostetuista vedenpitävistä ulkoilukankaista. Omien housujen kaavapohjana käytin Joka tyypin kaavakirjan suorien housujen kaavaa, joihin yhdistin leveän vyötärökaitaleen. Haarasaumat ja lahkeiden sisäsaumat teippasin. Nämä tein jo talvella ja ovat olleet tosi kovassa käytössä.

Pojalle ompelin cordurasta vähän rajumpaa menoa kestävät ulkoiluhousut. Kaavana Ottobren 4/2014 ulkoiluhousukaava muokattuna. Vuorina coolmax ja heijastimet silitettävästä nauhasta leikattu.

Tämän vauhtihirmun housujen on parasta ollakin corduraa :D.