P niin kuin paita, P niin kuin projekti...

Kun sattuu olemaan herkästi innostuvaa lajia, niin aika usein huomaa olevansa täydessä vauhdissa keskellä jotakin projektia, joka ei olekaan ihan niin pieni. Tämän projektin tuotokset vilahtivat jo kankaankadotustalkoiden kollaasissa, ja oikeastaan on niiden talkoiden ansiota, että tämä projekti valmistui melko nopeasti :).

Mummi tuumi jossain vaiheessa, että olisi hauska, jos ompelisin joskus serkuksille (10kpl) samistelupaidat. No, minä heti innostuin, että mikäpä siinä, ommellaan pois. Tästä tuli PaitaProjekti, johon tarvittiin yli 7 metriä kangasta, aika monta metriä resorikanttia ja aika monta tuntia kaavojen piirtämistä, leikkaamista ja ompelua.

Kankaan valintaan osallistuivat lasten äidit ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen valintaan. Nimittäin kangas oli harvinaisen hyvä materiaali leikkaamista ja ompelua ajatellen: kuviot kulkivat aika lailla käsi kädessä langansuuntien kanssa ja kangas on singletrikooksi suhteellisen jämäkkää eikä kovin joustavaa. Sarjaompelun unelmamateriaali suorastaan.

Lasten paidat olivat kokoja 80cm-140cm. Toiselle pienimmistä tein paidan sijasta bodyn. Lisäksi ompelin ukille ja mummille myös samistelupaidat, tai oikeastaan mummin paita on tunika, jossa on halkiot helman sivuissa. Kaikki paidat on tehty tavallaan mittojen mukaan eli pyysin tietyt mitat, joiden perusteella muokkasin kaavoja sopiviksi. En luota tällä kokemuksella kaavojen kokomerkintöihin, koska eri malleissa on aika isojakin eroja.

Kangas: Pehemiältä (PaaPiin sieniperhe)

Käytetyt kaavat: Kisuliini, Little Lamb ja Pupunen (Ottobre-lehdistä), Ukin paita Joka tyypin kaavakirjan miesten paita pidennettynä, mummin tunikan kaavan piirsin itse entisen tunikan pohjalta

Ompelin paidat sarjatyönä eli tietyt työvaiheet aina kerrallaan kaikista. Tyttöjen paidoissa on valkoiset kantit ja poikien paidoissa mustat, joten kanttasin kerralla kaikki samanväriset. Ilman kantinkääntäjää urakka olisi ollut melkoinen! Maitotytön blogista löysin hyvän idean resorikantin viimeistelyyn: kannattaa ommella resorin kohta ensin ompelukoneella ja sitten vasta saumurilla.

Tässä paitapino odottelee toimitusta eteenpäin. Kyllä oli mukava, kun sai tämän pinon valmiiksi. Nyt on sen verran kokemusta paitojen ompelusta, että alkaa jo mennä melko rutiinilla :).

Ja lopuksi vielä yksi käyttäjä uudessa paidassaan. Omille muksuilleni en tietenkään jaksanut niin tarkkaan mittailla, joten hihoissa on reilusti kasvunvaraa. Mutta sehän ei mitään haittaa, kun hihansuu on tarpeeksi napakka ja pysyy ylhäällä. Ja käyttäjä ainakin vaikuttaa kovin iloiselta :D.

Lohtumekko

Kuten jo totesin, otti se kevätsiivous (tai sen yrittäminen) niin koville, että oli pakko ryhtyä ompelemaan jotain ihanaa vastapainoksi. Pahimpaan hätään leikkasin kolme mekkoa ja neljä pipoa, mutta en sentään ehtinyt vielä ommella eilen kuin yhden mekon ja yhden pipon (kun piti vielä sitä siivoustakin jatkaa).

Päätin vihdoin uskaltaa ottaa suosikkikankaani käyttöön. Löysin kankaan kangashamstereista ja olen pitkään miettinyt, että millaisen mekon siitä tekisin. Ja hartaasti mietitty on kai puoliksi tehty: ainakin tämä onnistui melko hyvin ensimmäiseksi lajissaan.

Tarkoituksena oli yhdistää singoalla-tyyppinen yläosa kapeampaan helmaosaan. Kaavoina käytin OE-ryhmän tissiksen kaavasta piirrettyä helmaosaa ja OB:n Jungle Stripes -mekon yläosan kaavaa. Tosin muokkasin jälkimmäistä vähän joka suuntaan.

Ja kyllä se kuulkaa vain on niin, että ompelu on mitä mainiointa mielialalääkettä!

Kankaankadotustalkoot

FB:n paikallisessa ryhmässä järjestettiin kankaankadotustalkoot, joiden yksinkertainen tavoite oli, että huhtikuun lopussa tulee osallistujilla olla vähemmän kangasta kuin huhtikuun alussa. Ilman muuta minä siihen ilmoittauduin varmana siitä, että tämähän on ihan helppo homma.

Vaan kuinkas kävikään? En ollut ottanut huomioon muutamaa tosiseikkaa, joiden yhdistelmä meinasi ensin kääntää asian toisinpäin eli kankaanhankintatalkoiksi. Nimittäin:

a) ensimmäinen viikko meni kokonaan reissussa pohjoisessa,
b) toinen viikko meni juhlia järjestäessä ja juhliessa (sentään ompelin pari yöpaitaa),
c) huhtikuun puoliväliin mennessä olin ostanut 10 metriä kangasta ja käyttänyt 0,7m ja
d) minulla on suurimman osan ajasta 1-vuotias seuralainen, joka on erittäin aikaansaava ja seurankipeä sekä erittäin kiinnostunut kaikenlaisista koneista, nupeista, namikoista ja terävistä esineistä.

Aika paha tilanne siis. Mutta kovapäinen ei anna periksi, vaan ottaa kaikki keinot käyttöön, kuten antaa juniorin rauhassa pistää kämppää ylösalaisin ompelun aikana ja käyttää ensimmäisen kuopuksen syntymän jälkeisen vapaapäivänsä kokonaan ompeluun (tämän ymmärtänee vain toinen ompeluhullu...)

Tämän ponnistelun jälkeen huhtikuun viimeisen päivän tilanne on seuraava:
- Ostettuja kankaita: 14,2 metriä (ai miten niin mopo meinaa karata käsistä?)
- Myytyjä kankaita: 2,5 metriä
- Ommeltuja kankaita: 14,3 metriä
--> Olen miinuksella ruhtinaalliset 2,6 metriä (Jippii, jippii!!)

Ja sitten se kiinnostavin osuus eli kankaankadotustalkoiden tulokset (osa on jo julkaistu ja osasta tarkemmin myöhemmin): 14 paitaa, 3 bodya, 2 yöpaitaa, aikuisen tunika, haalari, puolipotkarit, naamiaispuku, unipussi ja miehelle moottoriurheiluun tarkoitettujen polvitukien "alussukat" (kiireellisenä tilauksena :)).

Alanurkan yöpukuja lukuunottamatta nämä on siis tehty kahden viikon aikana. Kun eilen sain tuon Pollen valmiiksi, päätin pistää ompelukoneet tauolle ja ryhtyä siivoamaan. No, onhan täällä nyt aika paljon siistimpää, mutta hermo meni niin kireälle, että huomenna ei auta kuin ryhtyä jotain lohtumekkoa tekemään, ettei perheen tarvitse kärsiä enempää ;-).

Hauskaa vappua kaikille!

Polle vapputunnelmissa :)

Ylihuomenna on vappu ja huomenna koulussa vappunaamiaiset. Tytär on heppafani, joten naamiaispukutoiveen arvaaminen ei ennustajan kykyjä vaatinut.

Kyllähän sitä vähän aikaa piti tuumata, että miten hevospuku tehdään. Vaikka avaruusgeometria oli koulussa heikko kohtani, niin jotenkin onnistuin hahmottamaan mielessäni, että miten hevosen päästä saa hevosen pään näköisen. Vai mitä olette mieltä tästä?

Hevonen on valkoinen ihan siksi, kun sattui olemaan valkoista fleeceä kangasvarastoissa. Harjan ja hännän langat haettiin kirpparilta (euron tuubihuivi, jonka purin puoleksi). Haalarin kaava muokattu ja suurennettu Ottobren Jumpsuitin 4/2012 kaavasta (128cm -> 140cm). Hevosen pää ihan itse keksitty patenttiratkaisu. Tässä näkyy paremmin, miten tuo pää asettuu:

 Pää on siis tehty siten, että leikkasin hupun kaavan takareunasta n. 4cm kauttaaltaan pois. Sitten leikkasin näppituntumalla hevosen pään mallin siten, että sovitin alareunan hupun yläreunaan. Takaa niskasta turvan kautta hupun sisälle kulkee n. 8cm leveä kaitale, joka on ommeltu hupun sisällä hupun yläosan ja pään alaosan saumaan kiinni nurjalta. Takaosaan jäi sopiva kääntö- ja täyttöaukko, jota en ommellut edes kiinni, koska kaitale oli niin pitkä, että pysyy siellä sisällä ompelemattakin. Alla vielä kuva hupun sisältä. Takana keskellä näkyy harjan kiinniompelun (käsin) sauma.

Polle hieman uuvahti kuvauksissa ja kuvankäsittelijäkin hieman uuvahti loppuvaiheessa, minkä kunniaksi viimeinen kuva :). Mikäli joku kaipaa selkeämpiä ohjeita tuon hevosen pään tekemiseen, niin voi kysellä lisää! 

Unipussi

Aiemmin kerroin miettiväni, että ompelenko pojalle vielä isomman unipussin vai siirrymmekö peittoihin. Päädyin uuteen unipussiin, koska se on niin kätevä käytössä ja poika on tottunut sellaisessa nukkumaan.

Ompelin unipussin aika pikaisesti, joten erikoisia krumeluureja tässä ei ole. Applikoinnin tein eteen ja kiinnitys on neppareilla olkapäillä ja helmassa. Unipussi oli viime yönä ensimmäistä kertaa käytössä ja vaikuttaa toimivalta. Tällä kertaa laitoin kaksi kerrosta joustofroteeta ja kyllä on aivan ihanan pehmeä!

Kaava: vanhan SK-lehden kaavasta reilusti muokattu.

Kankaat: Pehemiältä.

Applikointi: netistä löysin kuvan, josta katsoin suuntaviivoja.

Ja lopuksi niille, jotka pelkäävät, että kävelevä lapsi hermostuu, kun ei pääse liikkumaan unipussin kanssa: tämä poika kävelee ihan sujuvasti unipussin kanssa, kuvan ottaminen oli vaikeaa, kun ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan.

Ehkä vähän hidastaa, mutta ei estä mitään :D.

Ihanan pientä

Pääsin eilen tervehtimään lasten uutta serkkua. Voi mikä suloinen pieni ihminen! Nukkui levollisena sylin vaihdosta ja äänistä häiriintymättä ja niin oli kauniin ja täydellisen näköinen pieni mies.

Ja mahtavaahan tässä on se, että täti pääsee ompelemaan pikkuruisia vaatteita. Pääsin ompelussa vauhtiin, kun oma kuopus oli jo lähellä vuoden ikää, joten niitä ihan pieniä ihania en ehtinyt hänelle ommella. Nyt on onneksi lähipiiriin tulossa lisääkin vauvoja <3.

Tälle tulokkaalle toteutin vision, joka minulle tuli heti, kun näin tuon sinisen pilvikankaan. Kesä mielessä?

Kankaat Metsolasta. 

Bodyn kaavana OB:n Happy Squirrel eli valekietaisubody (62cm). 

Housujen kaava Suuren Käsityökerhon Äitiyspakkaus-kaavakokoelmasta. 

Puolipotkareiden kaava on minusta hyvän mallinen, mutta joko se on aika reilun kokoinen tai sitten olin avokätinen saumavarojen kanssa, kun housut ovat arviolta kokoa 68, vaikka tein koon 60 kaavalla.

Kauan toivottu haalari

Nyt se sitten on valmis. Tyttö tahtoi jo viime kesänä kaupasta spagettiolkainhaalaria, mutta sopivaa ei löytynyt. Lupasin jossain vaiheessa ommella sellaisen ja eilen vihdoin iski kunnon inspiraatio ja ompelin haalarin kasaan. Tänään tein vähän takaperoisesti applikoinnin ja resoriviimeistelyt. Onneksi yläosa oli sen verran väljä, että applikointi ei tuottanut vaikeuksia.

Valmista kaavaa en edes etsinyt, otin vain housukaavan ja paitakaavan ja leikkelin sitten silmämääräisesti osat. Välillä sovitettiin ja aika hyvin osui kohdalleen nuo mitat. Violetti joustofrotee on kotoisin metsolasta, raitaresorin sain kangasvaihtareilta.

Olen tähän haalariin erityisen tyytyväinen siksi, että se on ihan oma luomus eli en ole ottanut siihen mallia mistään. Varmasti joku on joskus jossain tehnyt jotain vastaavaa, mutta minun tietämättäni :).