Tiikerinpennut

Sain vaihdossa ihanaa tiikerivelouria. Kääntelin sitä usein käsissäni ja mietin, että mitä siitä kannattaisi tehdä. Eräänä päivänä kangaspaljous alkoi ahdistaa (!!) ja aloin leikellä kankaita vaatteiksi. Näin kävi tiikereille:

Pikkuveli sai tiikerihaalarin, johon testasin uusimman Ottobren (6/2014) leikkihaalarin kaavaa. Muutin tosin tuota neppilistaa, kun meinasin ensin laittaa vetoketjun. Ja kun tämä odotteli sitä kiinnityssysteemiä, niin poika kasvoi jo niin paljon, että piti laittaa pitkät resorit, jotta ei ole heti lyhyet lahkeet. Nyt on sopivasti kasvunvaraa ja hyvin pystyy jo pitämään.

Tällaiset kokohaalarit ovat varsin näppäriä vaatteita. Kun kangas on pehmeä, ei alle edes tarvitse laittaa mitään. Kuten sovituskuvasta näkyy, kaava on melko leveä yläosasta. Ei voita Villikko-kaavaa, mutta hiukan kavennettuna ja pidennetyillä lahkeilla ihan toimiva.

Isoveljelle tein saman Ottobre-lehden Drummer boy -kaavalla pelkistetyn takin. 

Ryhdikäs kaava, hyvä kevyisiin takkeihin.

Nyt ovat tiikerinpennutkin päässeet pimeästä kaapista tärkeään tehtävään: 

lämmittämään ihania pikkupoikia <3.

Maitobaarista, päivää!

Ympärivuorokautisena maitobaarin pitäjänä joutuu hieman miettimään, että millaisissa vaatteissa oleilee. Jotenkin olen onnistunut imettämään edelliset lapset ilman imetyspaitoja, mutta kun erehdyin nyt ompelemaan muutaman ja kokeilemaan niitä, niin enhän minä enää tavallisilla pärjää. Onhan se nyt ihan liian työlästä kiskoa sitä paidanhelmaa ylös ja pidellä sitä ylhäällä. Mahakin on tympeästi paljaana. Puhumattakaan siitä, että tunikat ja mekot ovat vielä hankalampia käyttää.

Ensimmäisen imetyspaidan esittelin jo kauan sitten ja se on hyvä käytössä, joskin mahapussin joutaisi kaventamaan pois. Perinteisten suorien, päällekkäisten osien luukkumallin haittapuoli on se, että alemman luukun yläreuna näkyy päällikappaleen läpi. Ja minulla tahtoo unohtua kiskoa se alakappale takaisin ylös imetyksen jälkeen.

Tein toisenkin perinteisen luukkumallin paidan singoalla-tyyppisellä yläosalla. Toimii sekin ja imetysluukun rypytys sopii hyvin muutenkin rypytettyyn ilmeeseen.

Jostakin ompeluryhmästä bongasin idean erilaisesta luukkusysteemistä, jossa alempi osa ei ollutkaan suora, vaan se oli muotoiltu siten, että keskellä oli kaula-aukkoon ulottuva kaitale. Testasin tätä mallia kahteen mustaan peruspaitaan. Nämä ovat käytössä tosi näppäriä, mutta haasteena näissä on se, että tuo keskikaitale tahtoo vetää kaula-aukkoa alaspäin ja sitä saa asetella ja kiskoa kuosiinsa. Kuvasta saa huonostu selvää, mutta sen verran tuosta näkee, että kaula-aukkoon tulee pienet kulmat sille alueelle, johon alakappale yltää. Ja luukun alaosa on tosi huomaamaton, kun tein sen trikookaitaleella.

Ompelua pitkään harrastanut kaveri vinkkasi mallista, jossa on ristikkäinen yläosa ja sen alla alakappale, jossa on imetysaukot. Testasin senkin ja tämä on ihan kohtuullisen näköinen, mutta käytännöllisyys ei ole läheskään yhtä hyvä, kuin noissa mustissa paidoissa.

Kehittelin sitten mustien paitojen luukkuideaa eteenpäin niin, että keskiosa jatkuikin olkasaumoihin asti. Tämä vaikuttaa tähän mennessä kaikista parhaalta systeemiltä: helppo käyttää, ei häiritseviä kohtia ja ulkonäköönkin olen tyytyväinen. Tässä tunikassa taisi muotoilu muutenkin osua kohdilleen, kun tytär kysyi, että "äiti, miten sää näytät niin laihalta"...

Toki mallin ensimmäiseen versioon jäi vielä kehiteltävää, mutta tästä paratiisimekosta tuli jo aika pro. Käänsin alle jäävät imetysluukut framilonilla ja päälle tulevan osan alareunassa on kuminauhakuja ja pehmeä kuminauha.

Ja tässä vielä etukappaleesta kuva, josta näkee alle jäävän osan mallin. Päälliosa tulee tuon kokonaisten kukkien rivin yläreunaan.

Peruskaavana näissä on se oma paitakaava, hyvästä peruskaavasta voi tehdä melkein mitä vain. Välillä jopa muistaa olla fiksu ja piirtää kokeilut uusiksi kaavoiksi, jottei tarvitse joka kerta miettiä, että miten minä tästä teinkään sen ja sen version.

Pikkuveljelle ja isoveljelle

Pikkuveli saapui meille vihdoin <3. 

Melkein 4,5 kilon kultakimpale on ilahduttanut elämäämme kohta pari viikkoa ja ompelut ovat nyt vähän tauolla. Jonkin verran jäi ennen vauvan syntymää valmistuneita vaatteita postaamatta, joten niitä nyt sitten uusia ompeluksia odotellessa. Ensimmäisessä kuvassa hieman näkyvä, aiemmin julkaistu kaukalopussi on todettu alustavasti käytössä erittäin toimivaksi, huppukin oli juuri hyvän kokoinen. Villavaatteetkin ovat omaa tuotantoa, myssy neulottu esikoiselle yli 9 vuotta sitten ja muut keskimmäiselle vajaa 3 vuotta sitten.

Meillähän oli tiedossa, että pikkuveli sieltä on tulossa ja vaikka aluksi oli tarkoituksena hämätä tytönvaatteilla, niin lopulta en niitä jaksanutkaan väkertää kuin muutaman :). Laihaksi jäi hämäysyritys, mutta kuitenkin jätin julkaisematta nämä kaikista selkeimmät eli veljesten samisteluvaatteet.

Taas tätä suosikkikangasta eli Noshin norsuinterlockia. Body Happy Squirrelia hieman muokaten ja puolipotkarit sillä vanhalla SK:n äitiyspakkauskaavalla. Tumput vapaasti leikattuna.

Ja isoveljelle (joka on toki myös pikkuveli, mutta tämä uusi rooli on otettu ylpeänä vastaan :)) paita Beagle Boyta mukaillen.

Sovituskuvassa jalassa myös Saimi-kaavalla tehdyt "ändzi böödzi" -housut mustasta joustofroteesta. Ihan kiva kaava, ylhäältä aika kapoinen tosin. Ompelumerkki on reisitaskussa, joka ei tuosta mustasta taustasta erotu. Nämä olivat suosikkihousut, kaveri on ihan änkkärifani.

Turkoosia joustocollegea tilasin pikkupätkän ja siitä tuli sopivasti molemmille housut. Isoveljen housut Saimilla, vyötärölle lisätty kuminauha-nyöri-yhdistelmä sirkkoineen. On muuten aika näppärä yhdistelmä, sisällä siis kuminauha, jonka päihin ompelin nyörinpätkät kiinni. Eipä saa pikkumies kiskottua nyöriä ulos ja toimii hyvin käytössä. Pikkuveljen housut Tiikeri-kaavalla, tähdet silitysarkeilla.

Turkoosin joustofarkun sain kangasvaihtareilta ja sitäkin oli juuri sopivasti kaksiin housuihin. Kaavana on Ottobren Alvin, jota kavensin aiemman kokeilun perusteella ylhäältä. Varsinkin isoveljen housuja muokkasin, koska hän ei enää tarvitse sitä vaippavaraakaan housuihinsa.

Tein näihin tikkaukset valkoisella farkkulangalla ja saahan siinä kieli keskellä suuta ajella, että saa nämä siististi :). Vyötäröllä on takana kuminauha ja vyölenkitkin väkersin, vaikka ensin meinasin laiskuuttani jättää ne pois.

Isoveljen farkuissa on oikeat etutaskut, vetoketju ja virallinen farkkujen nappi, joka löytyi varanappilaatikosta (että joskus nekin saattavat päätyä käyttöön asti).

Pikkuveljen farkuissa on käytännöllisyyden vuoksi resorivyötärö ja etuosan yksityiskohdat ihan vain valeversioina, mutta oikeat takataskut sentään löytyy.

 Nämä farkut menevät pienillä pojilla juhlahousuista, joten ompelin molemmille kaveriksi slipoverit. Isompi on merinointerlockia ja pienempi puuvillaneulosta. Body, paita ja kravatti ovat kaupasta.

Tuota slipoveria pienimmäinen ilmeisesti odotteli, kun sen valmistumista seuraavana aamuna alkoi vihdoin tapahtua :).

Villaa ylle

Täällä oli jo vähän aikaa kylmempää, kävi välillä yöllä pakkasen puolella. Eräänä aamuna tuli mieleen, että pojalla ei taida olla yhtään sopivaa neule- tai villatakkia, jota voisi pitää ulkovaatteiden alla lämmikkeenä. Siitä sain inspiraation ryhtyä vihdoin ompelemaan näitä viime kauden aikana hankittuja merinovillaneuloksia.

 

Vauvalle tein Kisuliini-kaavaa muokaten haalarin 68-kokoisena. Aika reilulta näyttää, toivottavasti on kuitenkin sopiva ennen ensi kesää :). Mutta kaava on kyllä mukavan mallinen.

Esikoiselle tein Ottobren Autumn Forest -kaavaa mukaillen neuletakin. Tästä tuli oikein sopiva ja kapeahko malli on juuri tarkoitukseen sopiva eli menee hyvin takkien alla ja lämmittää mukavasti.

Kauluksen tein nappiyksityiskohdalla, napin valitsi tyttö itse (nyt alkaa tällainen hillitty ajattelu voittaa jo kaikki koristeelliset ja värikkäät ratkaisut).

Pojan villatakin tein taas kerran Beagle Boyn muunnoksena, koska siinä sattuu olemaan juuri tähän hetkeen hyvät mittasuhteet. Tämän kanssa jouduin tappelemaan, kun vetoketjun ompelu meinasi tökkiä ihan tosissaan. Mutta aika monen purkamisen jälkeen sain kuin sainkin takin valmiiksi ja siitä tyytyväisenä päätin olla harmittelematta epätäydellisiä kohdistuksia.

Yhden sovituskuvan kerkesin napata, tämäkin sovittaja juoksenteli karkuun koko ajan. Hihoissa on reilusti mittaa, mutta sepä ei menossa haittaa, kun muuten takki on oikein hyvän kokoinen.

Sopivasti ilmat lämpenivät villavaatteiden valmistuttua, mutta eipä tarvitse olla huolissaan tulevista kylmistä aamuista :).

Äitiyspakkauksen täytettä

Meidän vauvat eivät tykkää syntyä kovin aikaisin, mikä nyt on hyväkin asia monessa mielessä, vaikka loppuaika onkin vähän tukalaa. Edellisen loppuraskauden istuin nojatuolissa neulomassa ja vauvalla olikin sitten aika ihanat villavaatteet. Tämän loppuraskauden puuhastelun kaikki lukijat jo tietävätkin. Yhtenä tavoitteena on ollut käyttää kaapista kaikenlaisia kangaspaloja pois, että saisin kankaat vähemmäksi (että voisi taas joskus ostaa lisääkin ;)).

Nämä velourvaatteet syntyivät neppilistabodyn innostamana, metsävelouria oli juuri sopiva pikkupala jäljellä tähän kokeiluun. Tein bodyyn kokeiluna kiinteät tumput, kun en osannut päättää, että minkä väriset resorit siihen sopisivat. Valkoiset velour-puolipotkarit tein sitä varten, että on jotkut kätevät housut, jotka sopivat mahdollisimman monen bodyn kanssa yhteen.

Isompi osa kirpparilta löytyneestä metsävelourista meni tähän haalariin. Nyt kyllä olen jo unohtanut, että millä kaavalla tämän tein :O.

Aaltojoustofrotee on lojunut kaapissa toimettomana jo liian kauan, joten se oli otollinen kohde kaavakokeilulle. Ottobren Villikko-kaavaa on kehuttu ompeluryhmissä tosi paljon, joten testasin sen. Alkuperäisessä on nepparit vain haaraosassa, mutta minusta ylös asti avattava on kätevämpi, joten muokkasin sen verran. Hyvältä kyllä kaava vaikuttaa.

Ja saman Villikon yläosaa hyödyntäen käytin aaltojoustofroteen loppupalan tähän pieneen huppariin. Hupun tein jostain toisesta kaavasta muokkaamalla, toki olisi fiksua piirtää valmiiksi sopiva huppu tällekin kaavalle.

Jossain vaiheessa otin kuvan kaikista vauvalle ommelluista vaatteista, mitä siihen mennessä oli valmiina. Onhan noita kertynyt, meinasi olohuoneen matolta tila loppua. Ja uusiakin on jo näiden jälkeen valmistunut. Kyllä tämä taitaa kohta vetää vertoja äitiyspakkaukselle ;). Peitto ja huppupyyhekin löytyy ja lisäksi olen saumuroinut muutaman uuden harson ja joustofroteepyyhkeen, joita ei viitsi alkaa kuvaamaan. Toppapukua ja makuupussia en sentään tee, kun ne löytyvät ennestään.

Kangasterapiaa

Mihinhän minä tässä joutuisin ilman ompeluharrastusta? Lähikaupassa vielä jaksaa käydä ja välillä jossain kylässä, jos se ei vaadi isompia ponnisteluita, mutta siinäpä se aktiviteettivarasto sitten on. Pää pysyy koossa ja mieli virkeänä, kun saa lennättää mielikuvitustaan kankaiden kanssa ja ainakin välillä silmä ja sielu lepää, kun lopputuloksia katselee.

Sain kangasvaihtareilta käsiini raportin korkeudelta (60cm) ja 120cm leveydeltä tätä Selian kaunista trikoota. Ajatuksena oli vain tehdä tytölle joku paita, mutta kankaasta olikin yllättävän moneksi.

Olen piirtänyt tytön valmispaidasta jo jokin aika sitten kaavan, joka sopi tämän kankaan kuvioon erinomaisesti. Kaulukseen ja hihansuihin käytin Ompelutalosta löytynyttä uudenlaista joustavaa kanttausnauhaa, joka vaikuttaa aika kivalta, mutta ohuen kankaan kanssa näköjään rypyttyy helposti.

Kankaanpalasta löytyi toinenkin lokki, jonka sain napattua pojan paitaan. Paidan kaavana Beagle Boy muokattuna. Tytär halusi omaan paitaansa sinisen värin taustaksi, mutta näihin pienempiin valkoinen tuntui raikkaammalta.

Ja vielä jäi jäljelle pala kaunista maisemaa ja sen tallensin tähän suloiseen, pieneen bodyyn. Idean kietaisubodyn virkaa toimittavaan neppilistabodyyn sain Saumanvara-ryhmästä, idean jakaja kertoi taas bonganneensa sen ruotsalaisista ompelublogeista. Näin se tieto kulkee. Itse piirsin kaavat Ottobren Happy Squirrelin pohjalta.

Harkitsin tässä näiden vaatteiden jemmaamista johonkin odottamaan pienimmän käyttäjän saapumista ja kasvamista sopivan kokoiseksi, että saisimme otettua sisaruskuvia. Mutta tytär kyllä aikoi heti laittaa paitansa kouluun päälle, joten saa nähdä :).

Pikkuriikkisiä pukimia

Olen tässä pikkuhiljaa laitellut vauvan kamppeita kuntoon ja samalla tehnyt vertailua vanhojen ostovaatteiden ja uusien ommeltujen välillä. Havaitsin siinä, että nuo Ottobren kaavalla ja minun reilulla pituusmitallani tehdyt vaatteet ovat vähintään kokoa tai kahta isompia, kuin olen olettanut. Niinpä meillä ei ollut oikeasti yhtään ihan pientä itse ommeltua vaatetta. Nopeasti sitä unohtaa, kuinka pieniä ne vauvat ovat syntyessään.

Piti sitten etsiä 50-senttisen bodyn kaava ja päädyin käyttämään vanhan SK:n äitiyspakkauksen kirjekuorikaula-aukkoista kaavaa, jota vähän muokkasin. Velourhousut pienensin Ottobren Tiikeri-kaavasta, jossa pienin koko oli 62cm. Ja nyt ollaan jo varmaan aika lähellä sellaisia vaatteita, jota voi käyttää heti alusta asti. Bodyn malliin en ole ihan tyytyväinen, hartiat ovat minusta leveät. Muuten kyllä tykkään siitä hirveästi. Vaatteiden alla on velour-peitto, jonka vauvalle ompelin. Toinen puoli on valkoista velouria ja kanttaukset on tehty valkoisella interlockilla. Aika ihanan pehmeä peitosta tuli <3.

Tämä norsubody näyttäisi sopivan hyvin yhteen aiemmin ommeltujen pallohaalareiden kanssa.  

En tiedä, onko muilla ompeluharrastajilla tällaisia tapoja, mutta minulla ompelukset voivat syntyä vaikka sillä perusteella, että kaikki puolat ovat varattuja ja ompelen sitten sen väristä, että saan jonkun puolan muuhun käyttöön. Nyt piti oranssi lanka saada pois puolalta, joten etsin kaapista oranssille kantille sopivaa paria. Parhaimmalta vaikutti mustavalkoinen Hilcon raitatrikoo, jota voi käyttää tiheäraitaisuutensa vuoksi lähinnä näihin pieniin vaatteisiin (muuten vilisee silmissä). Kaavana Ottobren 6/2007 kietaisubody, johon laitoin sisälle solmimisnauhat ja päällikerrokseen nepparit. Koko 56cm, joka taas vaikutti aika reilulta, vaikka tein ilman saumanvaroja.

Raitabody sopiikin sitten näiden valkoisten housujen kaveriksi aika kivasti. Sitten ompelin myös harmaat housut, kun sattui harmaa joustocollege lojumaan ompeluhuoneessa näkösällä.

Ja näinkin spontaanilla toiminnalla sain ensimmäistä kertaa aikaan tällaisen mix&match -setin. Toteutuipa sitten yksi oma tavoite näissä ompeluhommissa, vaikkakin puoliksi vahingossa.