Perusvaatteita perheelle

Vaikka en tilauksesta vaatteita teekään, niin omalta perheeltä niitä tilauksia kyllä tulee tasaiseen tahtiin. Mielelläni teen silloin, kun jaksan. Ja kivasti tulee vaihtelua, kun saa ommella naisten vaatteita, miesten vaatteita (lähinnä T-paitoja ja korjausompelua), koululaistytön vaatteita, pikkupojan vaatteita ja vauvan vaatteita.

Tytär sai uuden mekon koulun alkamisen kunniaksi. Kangas tuli vaihtareilta ja päätin sen huristella heti perusmekoksi, kun vielä kesää näytti riittävän. Kaavana sama, jota olen ennenkin perusmekoissa käyttänyt, sama kokokin edelleen, leikkelen vain silmämääräisesti sopivaan kokoon ja malliin.

Kepparitunikan tein jo keväällä, mutta se jäi silloin kuvaamatta ja julkaisematta. Nämä kuvat on otettu synttäreillä, joten kuvakulmat ovat vähän erikoisia. Tässä käytin jotakin Ottobren peruspaitakaavaa, pidensin reilusti, laitoin tytön toiveesta pitkän resorin helmaan, suurensin kaulaa-aukkoa ja tein perhoshihat tai sinne päin Tehtaamo-blogin ohjetta mukaillen. Hihansuissa on joustopitsi, joka jämäköittää niitä jonkin verran. Ja kaula-aukon kantin alla kulkee myös samainen pitsi ilmettä tuomassa.

Miehelle olen ommellut jo useita T-paitoja ja joka kerta on jäänyt vaivaamaan, että pitäisi tehdä oma kaava, että saisi istuvampia. Nyt sitten sen vaivan näin, että muokkasin ja piirtelin kaavat uusiksi. Aika hyvä jo on, kainalokohtaa toki voi aina viilata.

Ja pikkumies sai taas läjän peruspaitoja, kun on kasvanut jo aika monesta entisestä ulos. Edelleenkin hän on liikuttavan ilahtunut uusista paidoista, erityisesti kun niissä on suosikkijuttuja, kuten liikennemerkkejä, lentokoneita ja muita koneita. Liikennemerkkipaidan kaavana Little Lamb pidennettynä, muissa Beagle Boy paitaversiona, Ottobren malleja molemmat.

 

 

Junakangaspala on odottanut kaapissa jo tovin ja päätin sen käyttää kerralla loppuun, ettei jää pientä palaa taas kerran laatikon pohjalle odottelemaan. Kahta kokonaista paitaa kankaasta ei tullut, mutta etuosan sain vielä toiseen.

 

 

 

Vauvanvaatteita

Onpa taas tullut pitkä blogitauko. Elämä vatsan kanssa sujuu aika pitkälti levähtäen, mutta välillä levähtämisen lomassa on kuitenkin tullut ommeltuakin. Osa ompeluista menee suoraan käyttöön tai lahjaksi ja jää kuvaamatta, mutta tämän postauksen pikkuiset vaatteet vielä odottelevat käyttäjää.

Leikkasin kärpässienikankaasta potkuhousut, mutta sitten totesin, että sitä jäi juuri hihojen verran jäljelle ja pienellä säätämisellä ja muokkaamisella siitä tulikin sitten kokopuku. Olen vältellyt näitä kokopukuja, kun tuon lahkeeseen ulottuvan vetoketjun ja sen yläosaan tulevan suojaläpän ompelu on muka tuntunut vaikealta. Vaatiihan se pientä säätöä, mutta ei se nyt oikeasti niin hankalaa ole, kunhan on laiskottanut. Kaava on siitä vanhasta SK-lehden äitiyspakkaus-mallistosta, jossa on tosi hyvänmalliset kaavat potkareihin ja kokopukuihin.

Punaista pallokangasta ostin joskus pikkupalan tarkoituksenani käyttää se johonkin isompaan vaatteeseen hihoiksi. Se ei löytänytkään paria muista kankaista, mutta siitä tuli aika söpö mekko, koko arviolta 68cm ja mallia oma sovellus. Hihan pyöriö on muistaakseni Happy Squirrel -bodyn kaavasta. Helma on ommeltu kaksinkertaisesta kaitaleesta ja rypytetty framilonilla.

Sydänhaalari odotteli vetoketjuansa vähän pitempään, mutta valmistuihan se tämäkin lopulta. Kaava on sama, jolla olen aiemminkin tehnyt näitä haalareita ja vilkaisin tuossa, että se on Ottobre-lehdestä 1/2005. Aika paljon muunneltu versio, mutta yläosa lienee alkuperäinen. Tässä kuvaa katsoessa alkaa kyllä tehdä mieli vaihtaa nuo lahjeresorit violetti-valkoraidallisiin, hmm.

Kissahaalarissa oli tarkoitus testata uusimman Ottobren (4/2014) vanupuvun kaavaa. Eihän se ihan semmoisenaan soveltunut minun ajatuksiini, joten muokkailin sitten taas reippaasti. Mietin pitkään, että millaiset kääntöhihat ja -lahkeet tekisin, mutta lopulta otin ja ompelin ne kokonaan umpeen. Tuntuu ainakin tässä vaiheessa ihan hyvältä ratkaisulta, kun eihän pienen vauvan käsiä tarvitse hihoista ulos kiskoa ja noihin saa muutamassa minuutissa vaihdettua resorit, kun vauva kasvaa. Käyttöikä tällä puvulla on luultavasti tosi pitkä. Puku on vuoritettu trikoolla ja aukeaa neppareilla lahkeisiin asti.

Kaukalopussi DIY

Toisella lapsella oli käytössä Eisbärchenin kaukalopussi ja vaikka hän syntyi talvella, tuntui pussi vähän turhan paksulta. Toinen huono puoli oli se, että nostin usein vauvan kaukalosta vaunuihin jatkamaan unia, kun tultiin kotiin ja jos vauvan nosti pusseineen päivineen, joutui avaamaan pohjalta tarrat, jotka pitivät isoa ääntä --> vauva havahtui helposti.

Näiden epäkohtien vuoksi halusin kokeilla kaukalopussin suunnittelua ja tekemistä itse. Tein koko homman alusta kaavojen piirtämistä myöten ja aika paljon sain miettiä ompelujärjestyksiä ja muuta käytännön toteutusta. Materiaaleina käytin puuvillaneulosta ja ohuehkoa tikkikangasta, jonka kangasosio on joustocollegen tyyppistä pehmeää kangasta (löytynyt EK:n palalaarista, siksi ei tarkempaa tuotetietoa).

Viisipistevyöt oli keskeinen haaste. Ne vaativat ihan erilaisen ratkaisun kuin kolmipistevyöt, jos haluaa saada pussin helposti pois kaukalosta (irrottamatta koko vöitä).

Mittasin vöiden paikat ja kaukalon pohjamitat tarkkaan ja tein pussin kolmesta kappaleesta siten, että pohjan reunoissa on nepparilliset listat ja aukot, joiden kautta vyöt asettuvat sopiviin kohtiin. Alla listat näkyvät siten, että toinen on kiinni ja toinen auki.

Huppuosasta ei tullut kovin suuri, mutta meidän kaukalossamme se ei voi sitä ollakaan, kun yläosa on niin kapea. Hupun yläreunassa on pyöreän kuminauhan ja pikalukon avulla toteutettu kiristys. Kuminauhakujan tein erillisestä, tukikankaalla vuoratusta neuloskaitaleesta.

Mustaharmaavalkoinen väritys mustassa kaukalossa on ehkä vähän tylsä, mutta jospa siellä sisällä majailisi ainakin ajoittain värikkäämpi tyyppi :).

Pitkään haaveiltu ulkoilutakki

Minä tein sen! Vaati se välillä pitkän miettimistauon, mutta silti minä sen tein: parhaimman ulkoilutakin, joka minulla on ollut. Sellaisen, josta olen haaveillut jo pitkään, mutta jota en ole kaupasta löytänyt. Tuulitakin ja paremman takin välimuodon, jolla voi mennä yhtä lailla puistoon ja kaupungille. Pohjoisissa sääoloissa aika tarpeellinen vaate.

Kaavana on SK 3/2010 -lehden sadetakkikaava, mutta muokkasin sitä niin paljon, että oikeastaan enää huppu on alkuperäinen. Harmi, kun en piirtänyt uusia kaavoja ennen ompelua, haluan ehdottomasti tehdä toisenkin tällaisen jossain vaiheessa. Takin pituutta on lyhennetty paljon, halusin puolipitkän takin, jolla on helppo liikkua. Hihansuissa on käänteen alla resorit, ne ovat niin mukavan tuntuiset ja lämpimät.

Kankaana on EK:n palalaarista löydetty ulkoilukangas, jossa on jonkinlainen kosteudenpitokalvo. Vuorina on ohut tikkivuori muualla ja hupussa Ikean puuvilla. Olkasaumat teippasin, mutta muut jätin teippaamatta, kun mietin, että kankaankaan vedenpitokyvystä ei ole takeita.

Hupussa on kiristysnyöri pikalukkosysteemillä ja helmassa samalla systeemillä sivuissa sisäpuolella.

Helmakuminauhoihin ompelin vielä tuon pidikelenkin, että eivät roiku näkyvissä.

Takki mahtuu vielä tämän kokoisen vatsankin kanssa, mutta toivottavasti toimii vielä ilman vatsaakin. Yläosa ainakin tuntuu istuvan oikein hyvin ja jos vyötärönkohta tuntuu liian telttamaiselta vauvan syntymisen jälkeen, niin täytyy miettiä jotain vyösysteemiä. Selkään tein keskelle muotosauman, koska minun selkäni edellyttää sitä, ettei jää pönöttämään. Nyt se vähän rypyttää tuon vatsan takia, mutta ei liian pahasti. Helma on takaa vähän pitempi kuin edestä.

Koekäytin jo takin tänään ja olen niin onnellinen, että sain sen valmiiksi <3.

Mekko ja huppari

Seuraavastakin uudella kaavalla tehdystä mekosta tuli sitten tunika. Meinasin tehdä maksimekon, mutta juhlamekkoprosessin yhteydessä totesin, että ei taida olla mun juttu ainakaan tässä olomuodossa. Tunikat ovat juuri nyt kaikista parhaimpia pitovaatteita ja toisaalta ehkä imetysaikanakin kätevämpiä kuin mekot.

Tämän hupparin olen tehnyt jo aiemmin, mutta se on jäänyt tallentamatta blogiin. Kun kerran kuvia sattui olemaan, niin laitetaan talteen tänne omaan arkistoon. Maha mahtuu vielä hetken hupparin sisään, vaikka se on normimitoilla tehty. Tosin saattaa tietenkin venyä muodottomaksi, mutta eiköhän kuivausrumpu viimeistään palauta neuloksen kuosiinsa.

Huppari on tehty omalla kaavalla, sain omasta paitakaavasta piirrettyä oikein virallisen hupparikaavan juurikin tätä hupparia varten ja näyttää toimivan. Ainut harmillinen juttu oli, että unohdin ommella valmiiksi vuoritetut taskut kiinni ennen vetoketjureunan kanttausta enkä viitsinyt niitä jälkeenpäin lisätä, kun satuin taskut löytämään. Nyt on sitten pärjättävä ilman taskuja. Muuten kyllä tosi hyvä käyttövaate. Kanttaukseen testasin tässä joustocollegea, jota myös nuo resorit ovat. Toimii neuloksen kanssa ja tuossa hupparin reunassa hyvin, mutta on sen verran jämy kanttaus, että trikoovaatteeseen en ehkä laittaisi. Joustocollegehousujen taskunsuissa sen sijaan tosi hyvä kanttausmateriaali, parit housut olen jo tehnyt pojalle siten ja pysyy taskunsuut hyvin kuosissaan.

Monen mutkan juhlamekko

Kummipojan ristiäisten lähestyessä ryhdyin tutkimaan vaatekaappia ja sovittamaan mekkoja. Ja lopputulosta ei ole vaikea arvata: ne mitkä mahtuivat päälle, näyttivät ihan hassuilta.

Kävin Eurokankaassa resorinhakureissulla ja palalaareista löytyi pari potentiaalista juhlavaatekangasta. Olin vähän skeptinen sen suhteen, että oikeasti saisin mekon tehtyä, mutta kolme päivää ennen ristiäisiä kuitenkin aloitin.

Versio A oli leveä maksimekko (hyvin laskeutuva kangas), jossa leikkaus/rypytys rinnan alla. Lopputulos oli sinivalas :P. Joo, en halua näyttää kaksi kertaa itseni kokoiselta, vaikka isompaan kokoon hyvä syy onkin.

Versio B oli kavennettu maksimekko. Lopputulos näytti epämääräisen muhkuraiselta merenneidolta. Huh huh!

Versio C meinasi olla lyhyempi singoallatyyppinen mekko, mutta hihat leikattuani totesin, että etukappaleessa ei ole tarpeeksi käännösvaraa.

Versio D:n tein sitten vain sillä periaatteella, että mennään niillä mitä on. Ompelin olemassa olevat kappaleet yhteen, rypytin framilonilla, tein olkaimet, sovitin, lyhensin ja kappas vain, mekkohan siitä tuli. Mekossa on trikoinen sisäpuoli, johon myös helma on ommeltu kiinni, toimii hyvin tuon päällikankaan kanssa tuollainen ratkaisu.

Sitten tein yhtä pikaisella päätöksenteolla pitsikankaasta hihattimen. Pari kertaa sitä muokkasin sovitusten perusteella, mutta aikaa ei silti mennyt juuri mitään.

Harmi, etten kuvannut noita vaiheita muiden iloksi/kauhistukseksi :). Mutta lopputulos on ihan mukiinmenevä:

Kangas on erittäin laskeutuvaa ja joustavaa, joten tätä mekkoa voi pitää aika monessa koossa. Että jospa se kannatti sitten kuitenkin, vaikka välillä meinasi hermot mennä :).

Nyt tuli pyyhkeitä...

Ompelin aiemmin 2-vuotiaalle huppupyyhkeen, josta tuli hänen ehdoton suosikkinsa. Suihkun jälkeen jässikkä juoksee ympäri taloa pyyhkeen "helmat" liehuen ja huutelee "minä olen taikuli viitta!". Tätä pyyhettä en kuvannut, mutta nyt tein sarjatyönä kolme samantyyppistä ja otin niistä sitten kuvat.

Pyyhe on hyvin helppo tehdä lukuunottamatta leikkaamista ja kankaiden asettelua siten, että kaksinkertainen joustofrotee ei mene vinoon eikä pussita. Siihen kannattaa varata vähän hermoja. Hupun leikkaan silmämääräisesti hiippamuotoon, ompelen huppukappaleet keskelle suorakaiteen muotoista pyyhettä ja sitten ompelen pyyhkeet "pussiin" ja jätän kääntöaukon. Lopuksi käännän ja tikkaan reunan, jolloin samalla tulee ommeltua kääntöaukko kiinni.

Kankaat on valittu kaapista sillä periaatteella, että mitä joustofroteeta oli kaapissa riittävän iso, tähän käyttöön joutilas pala. Kuusifroteeta tilasin joskus Verson puodista pari metriä oikeastaan juuri pyyhekäyttöä varten ja sen sainkin näihin käytettyä aika lailla kokonaan. Raitasisuksella oleva pyyhe on meidän "viittataikurillemme". Laitan siihen luultavasti vielä nepparit olkapäille, koska pikkumies haluaisi, että pyyhe pysyisi "kiinni".

Bambujoustofroteesisuksinen pyyhe on pienempi ja jää luultavasti tulevan vauvan käyttöön. Bambu on erittäin pehmeä materiaali, mutta myös erittäin venyvä, joten pussitusefekti on voimakkaampi ja siksi en mielellään tee tästä lahjaksi ;).

Tämä pyyhe meni pikkuiselle ihanalle kummipojalle <3.

Ja lopuksi vielä pari laudeliinaa, jotka ompelin toukokuun lopulla tyttären opettajalle viemisiksi. Molemmissa on toinen puoli Metsolan kukkajoustista ja toinen raitaa. Nämä ovat nopeita ommella, mutta se sama asetteluhomma näissä on, että saa suoraan ja siistiksi. Kantinkääntäjä ja interlock-kantti ovat parhaita ystäviä näiden huolittelussa.

Pyyheprojektilla sainkin kivasti lisätilaa "tavoitekangaskaappiini". Minulla on nimittäin näin pieni kangaskaappi ja päätin pistää kangashamstrauksen kuriin tekemällä siitä tavoitekaapin. Eli yritän välttää (huom. yritän) kankaiden ostelua, kunnes ainakin iso osa kankaista mahtuu tähän kaappiin. Kaapin verhot ompelin keväällä, kun pelkäsin, että kankaat haalistuvat.